Täyttä ainetta
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
syvemmällä:
Ja autiomaa jatkuu kuin jatkumisen periaate,
dyyni dyyniltä levittää kuollutta hiekkaa käär-
meen kaivautua. Skorpioni, lisko, rapu pukeutu-
vat hiekanjyviin. Värähtäen eläimet tunkeutuvat
syvemmälle, sinne missä yö säilyttää viileyttään,
Ja autiomaa jatkuu kuin jatkumisen periaate,
dyyni dyyniltä levittää kuollutta hiekkaa käär-
meen kaivautua. Skorpioni, lisko, rapu pukeutu-
vat hiekanjyviin. Värähtäen eläimet tunkeutuvat
syvemmälle, sinne missä yö säilyttää viileyttään,
missä yö hautoo muniaan. Valojen ja varjojen ke-
hät, taivaanvarjot, taivaan rusennus, dyyni dyy-
niltä etenee kuiva merenpohja, joenuoma. Minä
en ole kuollut; vesi kiertää minussa, minä ilmat-
tu lämpöpatteri. Oi sammutettu hyttyssavu, ilon
kierukka joka odottaa sytyttämistään! Sellaista
kuivuutta ei ole etteikö veden mahti sitä lävistäisi.
Helena Sinervon seitsemäs runoteos avaa uusia suuntia viime vuosien proosarunouteen. Se innostaa taituruudellaan ja lohduttaa inhimillisyydellään. Se kietoo rauhan, mystisen ja pyhän osaksi arkea. Täyttä ainetta on mieleen jäävän musikaalinen ja konkreettisesti värikäs runokirja.
(takakansiteksti)
hät, taivaanvarjot, taivaan rusennus, dyyni dyy-
niltä etenee kuiva merenpohja, joenuoma. Minä
en ole kuollut; vesi kiertää minussa, minä ilmat-
tu lämpöpatteri. Oi sammutettu hyttyssavu, ilon
kierukka joka odottaa sytyttämistään! Sellaista
kuivuutta ei ole etteikö veden mahti sitä lävistäisi.
Helena Sinervon seitsemäs runoteos avaa uusia suuntia viime vuosien proosarunouteen. Se innostaa taituruudellaan ja lohduttaa inhimillisyydellään. Se kietoo rauhan, mystisen ja pyhän osaksi arkea. Täyttä ainetta on mieleen jäävän musikaalinen ja konkreettisesti värikäs runokirja.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Hän oli jo istuutunut veneeseen ja keikkui mustilla
aalloilla, kiiluvilla jätesäkeillä, kun puhelimesta kuu-
lui kimakka piipitys ja tylppä ääni kuin kivenhakkaa-
jan taltasta käski heidän kääntyä takaisin. Lautturi
loiskutti airoa ja souti rantaan, mustan tulen päällä
roihahti valkea tuli, valkea aukko lähestyi heitä ava-
ruusraketin vauhtia. Kuten lapset ikkunan takana
leikkipuistossa hän kömpi ulos tunnelista, nousi istu-
maan vuoteen reunalle ja avasi silmät vihreänä kum-
puilevaan hiljaisuuteen. Hän haukotteli, irrotti letkut
suonistaan. Suusta vilahti kaksihaarainen matelijan
kieli, kaiketi sijaistoimintona. Se pyydysti kärpäsen
joka oli laskeutunut hänen olalleen, lohduttava käsi.
aalloilla, kiiluvilla jätesäkeillä, kun puhelimesta kuu-
lui kimakka piipitys ja tylppä ääni kuin kivenhakkaa-
jan taltasta käski heidän kääntyä takaisin. Lautturi
loiskutti airoa ja souti rantaan, mustan tulen päällä
roihahti valkea tuli, valkea aukko lähestyi heitä ava-
ruusraketin vauhtia. Kuten lapset ikkunan takana
leikkipuistossa hän kömpi ulos tunnelista, nousi istu-
maan vuoteen reunalle ja avasi silmät vihreänä kum-
puilevaan hiljaisuuteen. Hän haukotteli, irrotti letkut
suonistaan. Suusta vilahti kaksihaarainen matelijan
kieli, kaiketi sijaistoimintona. Se pyydysti kärpäsen
joka oli laskeutunut hänen olalleen, lohduttava käsi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
proosarunoelma
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
61, [3]