Ihmisten ja asioiden kipu
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Olemme kuin särkyneitä kitaroita.
Kun tuuli käy ylitsemme,
se herättää säkeitä ja epävireisiä sointuja kielistä
jotka riippuvat kuin vitjat.
Olemme kuin ihmeellisiä antenneja,
jotka nousevat kaaokseen kuin sormet.
Niiden huipulla kaikuu äärettömyys,
Kun tuuli käy ylitsemme,
se herättää säkeitä ja epävireisiä sointuja kielistä
jotka riippuvat kuin vitjat.
Olemme kuin ihmeellisiä antenneja,
jotka nousevat kaaokseen kuin sormet.
Niiden huipulla kaikuu äärettömyys,
mutta äkkiä ne putoavat ja pirstoutuvat.
Olemme kuin levinneitä aisteja,
vailla toivoa keskittymisestä.
Hermoissamme kiehuu koko luonto.
Ruumistamme ja muistia särkee.
Asiat ajavat meidät luotaan pois,
ja runous on turvapaikka jota kadehdimme.
(Takakansiteksti)
Olemme kuin levinneitä aisteja,
vailla toivoa keskittymisestä.
Hermoissamme kiehuu koko luonto.
Ruumistamme ja muistia särkee.
Asiat ajavat meidät luotaan pois,
ja runous on turvapaikka jota kadehdimme.
(Takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.