Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Jäniskuu
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Yhä Tuuli tunsi hytkähdyksen, lämpimän aallon avatessaan ovea ensimmäiseen omaan, ikiomaan kotiin, kerrostalo yli viisikymppinen, mutta Tuulille uusi: ajanlasku alkoi muuttopäivästä.”
Tuuli on vastavalmistunut, juuri eronnut ja vailla mitään sitoumuksia. Edessä on kesä, ja Tuuli aikoo nauttia siitä mitä hänellä on: omasta rauhasta ja vapaudesta kulkea omia polkujaan ilman aviomiehen tai äidin asettamia reunaehtoja. Auringonpaahteessa kylpevä Tampere on täynnä mahdollisuuksia, uimarantoja, ulkoilmatapahtumia, kirjahylly pullistelee lukemattomia kirjoja ja uutta kotiakin voisi sisustaa. Mutta jokin tekee Tuulin levottomaksi, ja kerta toisensa jälkeen askelet vievät hänet kosken partaalle ravintola Katapulttiin.
Tuuli on vastavalmistunut, juuri eronnut ja vailla mitään sitoumuksia. Edessä on kesä, ja Tuuli aikoo nauttia siitä mitä hänellä on: omasta rauhasta ja vapaudesta kulkea omia polkujaan ilman aviomiehen tai äidin asettamia reunaehtoja. Auringonpaahteessa kylpevä Tampere on täynnä mahdollisuuksia, uimarantoja, ulkoilmatapahtumia, kirjahylly pullistelee lukemattomia kirjoja ja uutta kotiakin voisi sisustaa. Mutta jokin tekee Tuulin levottomaksi, ja kerta toisensa jälkeen askelet vievät hänet kosken partaalle ravintola Katapulttiin.
Vaikka tupakka ja kalja maistuvat useimmiten pahalle, Katapultissa ympärillä on ihmisiä, joille sukunimet ja asuinpaikat ovat yhdentekeviä ja jotka eivät vaadi Tuulilta mitään. Mutta sitten on Samuel ja Klaus. Kumpikaan heistä ei ole selvänäkijän puheessa vilahtanut punapuseroinen mies, mutta molempien seurassa tuntuu hyvältä, eri tavalla. Samuel tulee heti lähelle, tuntuu tutulta. Hänen kanssaan menneisyys ja tulevaisuus menettävät merkityksensä, eikä selityksiä tarvita. Klaus puolestaan on kiehtovan salaperäinen: hän tulee ja menee mielensä mukaan ja jättää Tuulin täyteen kysymyksiä, jotka kaipaavat kipeästi vastauksia.
Kesäiset päivät seuraavat toisiaan, ja mitä pimeämmiksi yöt muuttuvat, sitä ahtaammaksi uuden elämänpiirin rajat käyvät Tuulille. Lopulta hän huomaa, että löytääkseen rauhan jokaisen on itse luotava elämälleen suuntaviivat.
Jäniskuu on Ulla Vaarnamon neljäs teos. Aiemmin häneltä on julkaistu novellikokoelmat Pyörre (2000) ja Tähtien välinen pimeys (2005) sekä romaani Honkain keskellä (2002).
(Tammi)
Kesäiset päivät seuraavat toisiaan, ja mitä pimeämmiksi yöt muuttuvat, sitä ahtaammaksi uuden elämänpiirin rajat käyvät Tuulille. Lopulta hän huomaa, että löytääkseen rauhan jokaisen on itse luotava elämälleen suuntaviivat.
Jäniskuu on Ulla Vaarnamon neljäs teos. Aiemmin häneltä on julkaistu novellikokoelmat Pyörre (2000) ja Tähtien välinen pimeys (2005) sekä romaani Honkain keskellä (2002).
(Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Uudestaan parvekkeella. Vittu tässä hän ravasi naapurissa ja istui kuin paskatatti parvekkeella kun vihdoin oli omaa aikaa ja rauha.
Hän ei osannut elää.
Heinikossa liikahti. Hän pidätti hengitystään kun näki jäniksen korvat. Yksi iso ja neljä pientä rusakkoa seisoi rivissä juuri leikatun nurmen ja heinikon rajalla ja katsoi suoraan häneen.
- Moi, hän kuiskasi.
Puput odottivat.
Hän nousi varovasti ja haki jääkaapista porkkanoita. Hän heitti kaksi porkkanaa nurmelle, ja puput katosivat.
Jänis pupu rusakko.
Auringon laskukajo värjäsi pilvet ja taivaan. Oranssia, violettia, vaaleanpunaista ja kullankeltaista, uloimpana vaaleanvihreä kaistale ennen kirkkaansinistä taivasta.
Hän sulki silmänsä ja avasi ne uudestaan. Hän talletti väritaivaan päähänsä, hän muistaisi joka ikisen sävyn. Kukaan ei uskoisi että yhtä aikaa kaikki nämä värit, kukaan ei uskoisi pupujakaan - eikä tarvinnut.
Hänen parvekkeensa, hänen maisemansa, hänen pupunsa.
Hän ei osannut elää.
Heinikossa liikahti. Hän pidätti hengitystään kun näki jäniksen korvat. Yksi iso ja neljä pientä rusakkoa seisoi rivissä juuri leikatun nurmen ja heinikon rajalla ja katsoi suoraan häneen.
- Moi, hän kuiskasi.
Puput odottivat.
Hän nousi varovasti ja haki jääkaapista porkkanoita. Hän heitti kaksi porkkanaa nurmelle, ja puput katosivat.
Jänis pupu rusakko.
Auringon laskukajo värjäsi pilvet ja taivaan. Oranssia, violettia, vaaleanpunaista ja kullankeltaista, uloimpana vaaleanvihreä kaistale ennen kirkkaansinistä taivasta.
Hän sulki silmänsä ja avasi ne uudestaan. Hän talletti väritaivaan päähänsä, hän muistaisi joka ikisen sävyn. Kukaan ei uskoisi että yhtä aikaa kaikki nämä värit, kukaan ei uskoisi pupujakaan - eikä tarvinnut.
Hänen parvekkeensa, hänen maisemansa, hänen pupunsa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.