Menneen maailman maalari

On vuosi 1948 Nagasakissa. Toinen maailmansota on päättynyt, Japanin jälleenrakennus ja amerikkalaistuminen ovat hyvässä vauhdissa. Vanheneva taiteilija Masuji Ono asuu isossa, rappeutuvassa talossaan yhdessä tyttärensä kanssa, vaimo ja poika ovat kuolleet sodan aikana, vanhempi tytär on naimisissa toisessa kaupungissa.
Ennen sotaa Ono oli maineikas taidemaalari, mutta nyt hänen teoksensa, joista hän oli niin ylpeä, ovat kadonneet seiniltä, sillä ne olivat sisällöltään propagandistisia, Japanin imperialismia ja militarismia palvelevia. Nuoremman polven ihmiset antavat ymmärtää, että hänen olisi syytä hävetä töitään, että hän niiden vuoksi on osaltaan syypää menneisyyden erehdyksiin, että hänen jopa olisi viisainta päättää päivänsä, kuten muutamat hänen kohtalotoverinsa ovat tehneet.
Ono joutuu ottamaan kantaa menneisyyteensä yrittäessään naittaa nuoremman tyttärensä. Edellinen avioliittohanke on epäonnistunut, ja Ono pelkää, että hänen tekemistensä vuoksi nyt voi käydä samoin. Muistoissaan hän palaa opiskeluaikoihinsa ja uransa kukoistuskauteen, seuloo tekojaan ja käymiään keskusteluja yrittäen selvittää itselleen, missä kohden hän on tehnyt väärin. Kun ratkaisevan avioliittoneuvottelun, miain, aika tulee, Ono joutuu nielemään ylpeytensä pelastaakseen perheensä kunnian.
Ishiguro kirjotitaa hienostuneesti ja taitavasti niin taiteesta kuin politiikastakin, kunnianhimosta ja kunniantunnosta, menneisyydestä ja nykyajasta. Hänen teoksensa on kuin japanilainen vesivärimaalaus: herkkä, pelkistynyt, läpikuultava, täynnä tunnelmaa.
(lieveteksti)