Kuhala ja kuoleman hipaisu

Puhe oli ollut helposta keikasta, helposta rahasta. Mutta seistessään joutsalaisen motelli Lokosen pihassa kädessään rahasalkku jyväskyläläinen yksityisetsivä Otto Kuhala saa huomata, ettei nyt olla joutopäivillä. Pumppuhaulikon ensimmäinen piipullinen lennättää ilmaan 80 000 euroa, toisen ropistessa oksistossa Kuhala viilettää jo hevoskyydillä pitkin keväisiä hankia. Asioiden on tapana pitkistyessään mutkistua. Niin nytkin: kun Kuhala seuraavana päivänä menee lunastamaan kuudentuhannen euron palkkiotaan jonka turvin myös yksityisyrittäjä saattaisi viettää muutamia lokoisia kesälomapäiviä, hänelle kerrotaan, etteivät puoliksi palanut seteli ja irti repeytynyt salkunkahva täytä onnistuneen toimeksiannon tunnusmerkistöä. Liikemies Aito Hammare vaatii Kuhalaa etsimään käsiinsä Toni Visakankaan, miehen jolle hän on pokeripöydän ääressä jäänyt tuhoutuneen salkun sisällön verran velkaa. Kuhala itse löytäisi mielellään haulikkomiehen jonka räiskintä motellin pihalla paitsi vaaransi hänen viisikymmentävuotispäivänsä myös siirsi palkkionmaksupäivää kauas tulevaisuuteen. Ja pian Kuhalan etsiväntaidoille alkaa olla yhä enemmän käyttöä: Anneli Ketomaa haluaa Kuhalan selvittävän kadonneen miehensä kohtalon vaikka ei tätä suoranaisesti tunnu ikävöivänkään. Omistajaansa kaipaa myös joutsalaisen omakotitalon alta löytynyt pää. Pitenevät päivät saavat räystäät tippumaan ja Kuhalan löytämään pitkästä aikaa kevään sydämestään. Sulavan lumen alta paljastuvien aarteiden myötä esiin putkahtaa myös kirjava joukko epäiltyjä, joista kukaan ei varmasti olisi pannut pahakseen kymmenientuhansien eurojen äkkirikastumista. Mutta kun Pohjolassa ollaan, takatalvelta ei aina voida välttyä: yllättävät takaiskut - ja aivan tavalliset iskutkin - alkavat pian vahingoittaa niin Kuhalan työ- kuin yksityiselämää pahemmin kuin koskaan aiemmin.