Nämä puitteet

Tämä on kertomus Kalle Haukkamaan ja hänen tovereittensa vaiheista Helsingin Sokeainkoulussa yhden syksyn aikana. Koulu toimii vanhentuneissa tiloissa, oppilaat ovat riippuvaisia opettajistaan, he eivät voi kontrolloida opetuksen todenperäisyyttä, koska eri näkökantoja esitteleviä kirjoja ei ole saatavissa, käsityöt vievät suurimman osan tunneista. Kontaktit samanikäisiin näkeviin ovat satunnaisia, epäluuloisia puolin ja toisin. Näiden 17-18 –vuotiaiden maailmankuva on vielä hahmoton ja epämääräinen, tulevaisuudensuunnitelmia ei heillä juuri ole, toiveita sitäkin enemmän. Ihmissuhteet muodostuvat tavallista vaikeammiksi, ei ole pohjaa mille rakentaa, ei mahdollisuuksia toimia avoimesti. Kallen ja Tuulan kauniisti heräävä rakkauskin jää ohimeneväksi, pettymykseksi kummallekin. Jouko Ekmarkin teksti välittää nuorten sokeiden elämä aidon tuntuisena, hänen asteikkonsa on laaja, kylmän totuudellisesta kuvauksesta siellä täällä häivähtävään lyyrisyyteen asti.
(takakansiteksti)