Usein kuvittelemme saavuttaneemme pysyvän onnen. Uskomme, ettei mikään voi riistää sitä meiltä. Mutta kohtalon kello käydä raksuttelee hellittämättä edelleen. Ja jonakin päivänä heräämme hätkähtäen siihen, että hetkemme on lyönyt, ja silloin meidän on pakko tunnustaa, ettei onnetarta kukaan voi iäksi vangita omakseen…