Maasto ja kartta

Tämä on tyypillistä: Ranskan nykykirjallisuuden myyvin vientituote, rakastetuin ja vihatuin, kerää sekä ihastuneimmat että julmimmat ennalta teilaavat kommentit. Näin myös nyt, kun Houellebecq on kirjoittanut viihdyttävimmän ja vähiten provosoivan teoksensa.

Maa ja sen kartta lienee viime vuosien hauskin synkkä romaani. Maa ja sen kartta on kuvaus maailmasta, jossa kulttuuriekonomistit ovat saaneet niskalenkin taiteesta. Nuori käsitetaiteilija Jed Martin rikastuu kartoista tehdyillä töillään ja alkaa tehdä muotokuvia isoista pojista, kuten Bill Gatesista ja Steve Jobsista.

Tyylilaji on satiiri, mutta juoni kääntyy trilleriksi, kun Michel Houellebecq -niminen, hygieniastaan huonosti huolta pitävä kirjailija löydetään murhattuna ja paloiteltuna.
Jos Jed Martin olisi elossa, hän ehkä aloittaisi tarinansa siitä, kuinka hänen vesivaraajansa meni rikki 15. joulukuuta. Tai isästään: arvostetusta arkkitehdista, johon hän yritti vielä viime hetkinä luoda yhteyden. Hän varmasti ottaisi puheeksi kauniin Olgan, jonka hän tapasi taiteilijauransa alussa koostaessaan Michelin-kartta-aiheista valokuvanäyttelyään; se oli ennen hänen maailmanmenestystään, ennen kuin hän alkoi tehdä muotokuvia eri alojen ammattilaisista, niiden muassa teos ”Michel Houellebecq, kirjailija”. Vaatimattomuudestaan huolimatta hän ei voisi olla mainitsematta, kuinka hän auttoi rikoskomisario Jasselinia ratkaisemaan Michel Houellebecqin paloittelumurhan. Elämänsä viimeisinä vuosina hän kertoisi löytäneensä eräänlaisen rauhan mielelleen.

Maasto ja kartta on samaan aikaan julma ja lempeä romaani. Se kertoo rahasta, rakkaudesta, kuolemasta, yksinäisyydestä, työstä, sveitsiläisen betonin laadusta, eutanasiakeskuksen vaikutuksesta läheisen järven kalakantaan sekä kahden maailman, taiteilijan ja taiteen maailman, eroista.
(WSOY)