Jotain häikkää
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Jotain häikkää on oivaltava novellikokoelma pienistä kohtaamisista, jotka ovat yllätyksellisiä, toisenlaisia, kummallisia, häkellyttäviä, kiusallisia, huvittavia, sietämättömiä, itkettäviä aivan jotakin muuta kuin voisi kuvitella. Vepsäläissyntyinen Raisa Lardot (s. 1938) päätyi sodan jaloista evakkoon Suomen puolelle. Tunnetun kirjailijan tuotanto kuvastaa tekijänsä elämänkokemusta ja -ymmärrystä. Lardot'n esikoisteos ilmestyi vuonna 1973.
Kirjan lyhyissä kertomuksissa ihmetellään elämän kummallisuuksia arjessa. Eivät asiat nyt lopulta niin kummallisia ole mutta niihin kyllä voi suhtautua siten, että on pakko todeta "jotain häikkää tässä nyt on". Joskus tarinan henkilö on ymmällään, joskus lukija.
Miksi jonkun täytyy alati vaihtaa asuntoa ja olla siitä ylen närkästynyt itsekin? No, koska naapurit vain kertakaikkiaan ovat a i n a järestään kamalia. Aluksi ne voivat tosin hämätä ja olla mukaviakin.
Vaikka olisi koko elämänsä ajan ollut surkea poropeukalo nikkaroinnissa, yhtäkkiä huomaakin väsänneensä kurssilla itselleen upean ruumisarkun. Mitäs sillä sitten kun ei kuolema lainkaan ole vielä kolkuttamassa ovelle, voiko arkkua pitää vaikka varavuoteena?
Uimahallin pukukopista varastetaan jo iäkkäämmän herran tuikitavallinen vaateparsi niin, että jäljelle jäävät vain herran tangat. Käykö ylpeys lankeemuksen edellä?
On myös hämmentävää, kun tummaihoinen ikkunanpesijä ilmaantuu rotuennakkoluuloisen naisen kotiin. Tulevatko ikkunat puhtaaksi vaikka parvekkeen pöydällä komeilee kyseenalainen patsas?
Ihmisen pelot, pettymykset, pakkomielteet ja ennakkoluulot paljastuvat usein yllättävissä arjen tilanteissa - suurissa mutta myös hyvin pienissä.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Miksi jonkun täytyy alati vaihtaa asuntoa ja olla siitä ylen närkästynyt itsekin? No, koska naapurit vain kertakaikkiaan ovat a i n a järestään kamalia. Aluksi ne voivat tosin hämätä ja olla mukaviakin.
Vaikka olisi koko elämänsä ajan ollut surkea poropeukalo nikkaroinnissa, yhtäkkiä huomaakin väsänneensä kurssilla itselleen upean ruumisarkun. Mitäs sillä sitten kun ei kuolema lainkaan ole vielä kolkuttamassa ovelle, voiko arkkua pitää vaikka varavuoteena?
Uimahallin pukukopista varastetaan jo iäkkäämmän herran tuikitavallinen vaateparsi niin, että jäljelle jäävät vain herran tangat. Käykö ylpeys lankeemuksen edellä?
On myös hämmentävää, kun tummaihoinen ikkunanpesijä ilmaantuu rotuennakkoluuloisen naisen kotiin. Tulevatko ikkunat puhtaaksi vaikka parvekkeen pöydällä komeilee kyseenalainen patsas?
Ihmisen pelot, pettymykset, pakkomielteet ja ennakkoluulot paljastuvat usein yllättävissä arjen tilanteissa - suurissa mutta myös hyvin pienissä.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Vaikea jäljittää omia tunnetilojaan jälkikäteen. Hän oli menossa huonekaluliikkeen jättivarastoon tarkistaakseen, että sieltä varmasti löytyisi hänen piskuiselle terassilleen sopivan kokoinen pieni pyöreä pöytä, ja jo heti ovella, varastomiehen nähtyään, jotakin merkillistä tapahtui: hän ei kyennyt hillitsemään itseään.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
134