Kuolleiden kaupunkien muistikirja, eli, Mitä me opimme elämästä vai opimmeko mitään

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Kirjallisuudenlaji

Alkukieli

Tekstinäyte

TALOOSI JÄI VÄHÄPÄTÖINEN ARVOTON IRTAIMISTO

Hämärän ymmärrys hukuttaa romahtaneen tiilikaton loppusyksyn lohdutto-
muuteen. Istun talosi raunioille, veri on jäätynyt kaivoon. Rei’ittämättä vielä
viimeinen menolippu. Viimeinen kirjeesi kahdeskymmenesneljäs syyskuuta
yhdeksänkymmentäkahdeksan. Kuollut, luonnollisista ikääntymiseen
liittyvistä syistä. Omaisuus. Vähäpätöinen arvoinen irtaimisto. Jätit kotisi
minulle ja minä rakennan sitä niin kuin mosaiikkia rakennetaan. Elämä on
omituista geometriaa, optista illuusiota. Taivaanrannan ja rantaviivan muo-
dostama 80 asteen kulma, samanääniset lokit. Mittarit. Määreet.Vääreet.
Logiikan.

Kuolinkääreet. Ja ihminen on niin kuin valssi on ikävälle, niin kuin kolmiota
ympyrään työntävä lapsi. Kotimatkalla hautajaisista ajoin koiran yli, jonka
sitten otin omakseni. Syyllisyyttäkin rakkaus. Sattumaa, kolikon tuoksuinen
hedelmäpeli vanhassa kahvilassa. Ja jotain aina kuolee kun se mittaan
laitetaan, muotonsa menettänyt pöydälle kaatunut meri. Pentuja odottava
koira. Vanhan junan tuoksu. Kiviportaalle lasketut olkaimet. Alku.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

56

Kustantaja

Kieli