Falttu, Leena
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Eurajoki-kuvateos, julkaistu 2017.
Näytelmät Mansikkamäen Elina (2012) ja Juuselan Maija (2014) yhdessä Marja Hiltusen kanssa.
Toimittanut Kotiseutumme Eurajoki -kirjasarjan osat 29-31.
Artikkeleita Kotiseutumme Eurajoki -kirjasarjassa sekä Kaapon Kaiku -lehdessä.
Näytelmät Mansikkamäen Elina (2012) ja Juuselan Maija (2014) yhdessä Marja Hiltusen kanssa.
Toimittanut Kotiseutumme Eurajoki -kirjasarjan osat 29-31.
Artikkeleita Kotiseutumme Eurajoki -kirjasarjassa sekä Kaapon Kaiku -lehdessä.
Mukana teoksessa Kuin piän mää ole: tarinoita ja runoja murteella Eurajoelta 2004
Runokorttisarja (Eurajoen murteella) 2015 yhdessä Mervi Salosen kanssa.
Kolmas palkinto Kuivalahden Nuorisoseuran näytelmäkirjoituskilpailussa 2010.
Runokorttisarja (Eurajoen murteella) 2015 yhdessä Mervi Salosen kanssa.
Kolmas palkinto Kuivalahden Nuorisoseuran näytelmäkirjoituskilpailussa 2010.
Tekstinäyte
Olipa kerra paat nimeltäs Pöhkö ja se ol onnelline. Jos paati ossaisiva laula, se olis luikauttan vaik Puhelinlanga laula taik jonku muu ilose laulu. Matkaradiost se ol niit kuulustel monen suven. Ny ol nimittäi aihet iloho; suvi ol tullu ja Pöhkö ol päässy vesil ensmäist kertta.
Siin se makas rannas, aurink pohot kuumaste ja aika metel kuului ymprilt, ko mukula karasiva uima ja uimast poies, sauna ja mere väli. Merest noustes ne oliva vilust sinertävi, ja saunast tulles ne punottiva kuumist löylyist. Ilmas leijail sauhu haju; möki väki ol virittän sauna pesä heti ko oliva tullu, ja kaks oikke vilkast flikka ol tehn kiarrokse möksä ympär.
Siin se makas rannas, aurink pohot kuumaste ja aika metel kuului ymprilt, ko mukula karasiva uima ja uimast poies, sauna ja mere väli. Merest noustes ne oliva vilust sinertävi, ja saunast tulles ne punottiva kuumist löylyist. Ilmas leijail sauhu haju; möki väki ol virittän sauna pesä heti ko oliva tullu, ja kaks oikke vilkast flikka ol tehn kiarrokse möksä ympär.
”Pöhkö, Pöhkö” ne oliva huutan ja käsken isä-Anti heti nosta paatvanhus ranttaha. Flika tiäsivä, et Pöhköl he saisiva soudel vapaste – ei kyl kauas rannast, mut kumminki – ko toine paat, Carita nimeltäs, ol heil vähä liika suur ja raskas. Pöhkö ol harma ja vaatimattoma näköne, jo parikymment vuat vanh. Talve se viät möki seinustal, kaverinas kaks vanha airo. Siin he syksysi vartosiva talve tulo, näkivä ens lume ja sen, ko meri hiljalles jäädyi. Mökki oli piäne lahde rannal, ja se sai jääkantes ain aikasi.
Tänäpä aamuste Pöhköl ol ollu aanaus, et olsik ny se päiv, ko möki väki tulis heittämä talviturkkis merehe. Jo pari päivä ol ollu kaunist ja oikke lämmint, kärväse oliva pörrän joka paikas ja puitte lehde oliva kason hiirenkorvist hiuka isommiks. Merivesi ol viäl kylmä, mut se ei uimareit peljätäis, ko vaa saun saadais lämmiäks, sen Pöhkö tiäs edellisist suveist. Sin ne mensivä ja kiljuisiva, et kyl o kylm, mut mensivä ai uudestas vaa.
Teoksesta Kyläluuta ja muita juttuja.
Tänäpä aamuste Pöhköl ol ollu aanaus, et olsik ny se päiv, ko möki väki tulis heittämä talviturkkis merehe. Jo pari päivä ol ollu kaunist ja oikke lämmint, kärväse oliva pörrän joka paikas ja puitte lehde oliva kason hiirenkorvist hiuka isommiks. Merivesi ol viäl kylmä, mut se ei uimareit peljätäis, ko vaa saun saadais lämmiäks, sen Pöhkö tiäs edellisist suveist. Sin ne mensivä ja kiljuisiva, et kyl o kylm, mut mensivä ai uudestas vaa.
Teoksesta Kyläluuta ja muita juttuja.