Keskustelu

Lukutoukka Outi

28.5.2018

Katariina Suuren jälkeen Laila Hirvisaari on vaihtanut tyystin uuden kirjansa näkökulmaa ja aihetta. Sen verran toki yhteistä on, että päähenkilö on nainen, tällä kertaa alaluokkalainen tyttö. Inga on sotaorpo, joka elää isovanhempiensa kanssa 1940-luvun jälkipuoliskolla maalaiskylässä. Hän kantaa sekä fyysistä vaivaa että henkistä taakkaa. Lisäksi häntä kiusataan koulussa ja kylällä. Inga on mennyt niin lukkoon, että hän ei puhu, vaan hoitaa vähäiset asiansa kirjoittamalla. Hän on poikkeava ja hiljainen tyttö, jolla on mielikuvitusta, oma sisäinen maailmansa ja hyvä koulumenestys. Kylän ulkopuolelta kesävieraaksi tullut poika saa hiljalleen Ingan luottamuksen heräämään – kerrankin joku saman ikäinen, jonka kanssa Inga tulee toimeen, ja joka ei pilkkaa. Niin kuin kirjan päähenkilö, myös syy Ingan hiljaisuuteen avautuu lukijalle palkitsevasti ja koskettavasti kirjan lopussa. Helsingin Sanomien arvostelussa tätä romaania kuvattiin tyttökirjamaiseksi. Minä puolestani näin kirjan vanhana kotimaisena mustavalkoelokuvana – johtunee tapahtumien ajankohdasta ja kirjan tunnelmasta.