Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Mykkä tytär

Mykkä tytär

Mykkä tytär

18.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Marja-Leena Mikkola (s. 18.3.1939) on kirjailija, kääntäjä ja käsikirjoittaja, jonka monipuolinen kirjallinen ura on kestänyt 60-luvulta näihin päiviin asti. Novellikokoelma Mykkä tytär (Tammi 2001) kuvaa tarkkanäköisesti muistamista, menneisyyden murtautumista huolellisesti rakennettujen suojausten läpi. Viipyilevä kerronta on latautunutta. Kokoelman päättävä, pienoisromaanin laajuinen niminovelli ylittää rajan fantasian puolelle. "Marja-Leena Mikkolan novellikokoelman lukeminen on kuin sukellus syvään, kirkkaaseen veteen. Mykässä tyttäressä tärkeintä on tunnelma: unimaisen vangitseva, haparoiva, kuulas ja syvällinen. Ilmassa on yhtä aikaa ahdistusta ja lohtua", kirjoitti Niina Mäkeläinen Kiiltomadon arvostelussa. "Ei. Lopeta, peili sanoo. Vieras sielu on kuin tiheä metsä, toisen sisintä on vaikea lukea, ja jos ei ole edellytyksiä, yrityksestä tulee pelkkää hämärää sepitelmää. Sinun on varottava ettet tee hänestä linnunpelätintä. Elotonta räikeää riepunukkea. Lasisilmät ja hampputukka. Ihminen hänkin on." (Novellista "Peilejä")

Eloonjääneen muistelmat

Eloonjääneen muistelmat

Eloonjääneen muistelmat

15.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Brittiläisen Nobel-kirjailija Doris Lessingin (1919–2013) romaani Eloonjääneen muistelmat (Otava 1988, suom. Kyllikki Villa) kertoo kaupungista katastrofin jälkeen. Ihmiset pakenevat sankoin joukoin, ruuasta ja vedestä on pulaa. Autioituneessa kaupungissa asuva kertoja saa yllättäen huollettavakseen 13-vuotiaan tytön. Hajoavan yhteiskunnan vaiheita realistisesti kuvaavan kertomuksen rinnalla kulkee unenomainen taso: kertoja näkee "toiselle puolelle" ja pystyy astumaan sinne seinän läpi. "Lessingin kertoja elää ja on elänyt kauheuksia ja on ehkä siitä syystä poikkeuksellisen avoin ja vapaa kertomaan – samoin kuin toimimaan: huolehtimaan ja auttamaan, avaamaan toisille elämisen mahdollisuuksia", kirjoitti Päivi Kosonen Kiiltomato-verkkolehdessä. Kirjan ensimmäisten painosten alaotsikkona oli yritys omaelämäkerraksi, ja kirjan tapahtumissa on mukana myös Lessingin omia kokemuksia. "Yhtäkkiä kaikki sitten kääntyi toisin päin. Ei se tietenkään silloin vaikuttanut äkilliseltä. Nyt jälkeenpäin ajatellen kaikki on niin selvää; ja pelkään että kaikki tuntuu myös lattealta ja mekaaniselta niin kuin menneitä muistellessa väistämättä käy."

Puolarmetsän puut

Puolarmetsän puut

Puolarmetsän puut

11.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Viime perjantaina kuollut Juha Vakkuri tunnettiin monipuolisesta kirjallisesta tuotannostaan, johon kuuluu sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Monet teokset käsittelevät Vakkurin laajasti tuntemaa Afrikkaa. Runokokoelman Puolarmetsän puut (Johnny Kniga 2003) nimi puolestaan viittaa Espoossa sijaitsevaan sairaalaan. Teos sisältää runomuotoisia pienoiselämäkertoja, joiden puhujina ovat ihmiset sairaalassa, lähellä elämänsä loppua. "Kuolevan ajatus on yhden elämän läpileikkaus: lause lähtee viemään lukijaa odottamattomiin suuntiin, mieli askaroi menneessä ja tulevassa, kapinoi, herkistyy, lamaantuu tai vain kohtaa nykyhetken kaikessa karuudessaan", kirjoitti Annukka Peura kokoelmasta Turun Sanomien arvostelussa. "Uneksin aina eläkkeelle pääsemisestä. / Ajattelin että kävisin pilkillä joka päivä. / Voisin nytkin istua repputuolissa jäällä / ja saisin taatusti kalaa, / vaan kuka työntäisi minut paikkakunnan kahvilaan / kehuskelemaan saaliillani."

Herland

Herland

Herland

8.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Charlotte Perkins Gilmanin (1868–1935) romaania Herland (Savukeidas 2009, suom. Ville-Juhani Sutinen) pidetään maailman ensimmäisenä feministisenä utopiaromaanina. Teos ilmestyi alun perin 1915, ja se kertoo tutkimusmatkailijoiden löytämästä naisten asuttamasta syrjäisestä maasta, josta miehet ovat kuolleet sukupuuttoon. Kertomuksessa korkealle järjestynyt yhteiskunta elää luonnon kanssa harmoniassa. "Lukija saa seurata tätä kahden maailman, Herlandin naisten ja meidän eli miesten maailman vertailua välillä naurua pidätellen ja välillä kuvattua kauhistellen. Paikoin ei voi olla tuntematta suoranaista pahoinvointia ja masennusta siitä, miten huonosti meidän maailmassamme monet asiat on edelleenkin järjestetty", kuvaa Päivi Kosonen Kiiltomato-lehden arviossa. Suomennokseen sisältyy liitteenä myös bengalilaisen feministin Begum Rokeya Sakhawat Hossainin (1880–1932) novelliklassikko Sulttaanittaren uni (1901). "Mutta tämä paikka! Se oli pääosin rakennettu jonkinlaisesta sameasta ruusunvärisestä kivestä, joskin siellä täällä oli kirkkaan valkeita taloja. Kaupunki oli ympärille levittyvien laajojen ja vehreiden lehtojen ja puutarhojen keskellä kuin vaaleanpunaisesta korallista valmistettu rikkoutunut rukousnauha."

En tunne sinua vierelläni

En tunne sinua vierelläni

En tunne sinua vierelläni

4.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tiina Raevaaran novellikokoelma En tunne sinua vierelläni (Teos 2010) sisältää surrealismiin ja fantasiaankin kallistuvia kertomuksia. Ihmisten ja eläinten maailmat risteävät, reaalitodellisuuteen tunkeutuu jotakin kummaa, vinksahtanutta. Varsinkin eläinten ja erilaisten outojen olioiden kuvaus luo tarkkuudessaan uudenlaisia maailmoja. "Novellien taitavasti luotu jännite syntyy mysteerin tunnusta, lukija ei lainkaan aavista mitä on tulossa. Erityisesti painostavien tunnelmien luomisessa Raevaara näyttää kyntensä. Hän kirjoittaa tiiviisti ja ilmaisee paljon tarkkojen yksityiskohtien kautta", kirjoittaa teoksesta Ville Ropponen Kiiltomato-verkkolehden arvostelussa. Raevaara sai teoksesta Runeberg-palkinnon 2011. "Näin tänään vallan muuta. Siivosimme taistelun jälkiä suurella ihmisten rakentamalla aukiolla, jota reunustivat teidän talonne, teidän tienne; se paikka oli selvästi teidän, mutta nyt se oli täynnä lintujen ruumiita. Sellaiseksi minut on alennettu: ruumiiden keräilijäksi, vaikka voisin lentääkin." (Novellista Gordonin tarina)

Siipirikko mies

Siipirikko mies

Siipirikko mies

1.3.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Libanonilais-ranskalainen Amin Maalouf (s. 25.2.1949) tunnetaan merkittävänä ajattelijana ja kulttuurivaikuttajana. Hänen romaaninsa Siipirikko mies (Gummerus 2015, suom. Lotta Toivanen) sijoittuu 1800-luvun Libanoniin. Tanios kasvaa syntymäänsä verhoavan salaisuuden varjostamana, ja lopulta hän joutuu maanpakoon, kun Ottomaanien valtakunta, Egypti ja Englanti taistelevat Libanonin herruudesta. Myös Maalouf päätti lähteä Libanonista sisällissodan aikana 1976, jolloin hän muutti Ranskaan. "Sotiminen ei Siipirikko mies -romaanissa näyttäydy ratkaisuna, joka helpottaisi tavallisen kyläläisen elämää. Jokaista väkivaltaista konfliktia seuraavat uudet johtajat ja uudet ristiriidat. Maalouf korostaa humaanisti kulttuurien ja ihmisten samankaltaisuutta pinnallisten erojen alla", kirjoittaa Päivi Brink Turun Sanomien arvostelussaan. Maalouf sai teoksesta Goncourt-palkinnon 1993. "Siihen aikaan taivas oli niin matalalla, että kukaan ei uskaltanut oikaista selkäänsä suoraksi. Elettiin sitä silti silloinkin, oli haluja ja juhlia. Ja vaikka maan päälle ei koskaan odotettu parasta, toivottiin joka päivä, että vältyttäisiin kaikkein pahimmalta."

Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia

Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia

Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia

25.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Leena Krohnin novellikokoelma Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia (WSOY 1983) sisältää miniatyyreja, jotka tallentavat täsmällisesti kaupunkitunnelmaa. Runon ja esseenkin lajityyppejä lähestyviä tekstejä yhdistää Donna Quijoten hahmo, jonka esikuvana Krohnille oli runoilija Mirkka Rekola. "Kaupunki ihmisineen elää monella tasolla. Kertomuksesta toiseen kulkeva Donna Quijote on hiukan arvoituksellinen ja kuitenkin avoin hahmo, äiti, ystävä, profeetta. Kirjaa lukee kuin runoa", kuvasi Vappu Karjalainen Arvostelevassa kirjaluettelossa. "Kiersimme tornin. Se oli kahdeksankulmainen ja kolmikerroksinen eikä siinä ollut kuin yksi tiukasti salvattu ovi. Kuka sen oli rakentanut ja mihin tarkoitukseen? Emme tienneet. Mutta se oli osa maisemaa kuin se olisi kasvanut siihen, kuin sillä olisi juuret. Donna Quijote harppaili edelläni pitkänä ja ankarana, itsekin tornin kaltaisena." (Novellista "Torni")

Jazz

Jazz

Jazz

22.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Toni Morrisonin (s. 18.2.1931) romaani Jazz (Tammi 1993, suom. Seppo Loponen) sijoittuu New Yorkin Harlemiin 1920-luvulla. Viisikymppinen Joe on kokenut kiihkeän rakkaustarinan 18-vuotiaan Dorcasin kanssa, ja tämä sekoittaa Joen ja hänen vaimonsa Violetin elämän. Salaperäinen ääni kertoo heidän tarinaansa aistillisen musiikin tahtiin, vaikka jazzia ei romaanissa suoraan mainita. Kerronta tavoittaa sanoinkuvaamattoman tunnelman, joka yhdistyy mustien elämään suurkaupungissa. "Morrison limittää eri aikatasoja, nostaa väliin avainhetken taas pintaan ja paljastaa, miten Joen ja Violetin elämä oli luisunut sivuraitelle jo ennen lopullista räjähdystä. Tässä mielessä Jazz myös keskustelee itsensä kanssa", kirjoitti Jukka Petäjä HS:n arviossa. Jazz ilmestyi Yhdysvalloissa 1992, ja seuraavana vuonna Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. "Violet ei aluksi tiennyt tytöstä muuta kuin nimen ja iän ja että hänestä pidettiin kovasti siinä laillisella luvalla toimivassa kauneussalongissa. Siispä hän ryhtyi keräämään lisää tietoja. Ehkä hän luuli siten ratkaisevansa rakkauden mysteerin. Onnea vain ja kertokaa minullekin."

Säädyttömät

Säädyttömät

Säädyttömät

18.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tomi Kontio tunnettaneen parhaiten runoistaan, mutta myös hänen proosateoksensa ovat keränneet kiitosta. Novellikokoelma Säädyttömät (Tammi 1994) kuvaa "lihansa pauloissa" olevia ihmisiä. Sukupuolisuus riivaa, ajatukset ja himo aiheuttavat ristiriitoja. "Tomi Kontion Säädyttömät on imuvoimainen kirja. Novellit ovat ilkikurisia ja absurdeja, välistä surrealistisia. Silti niihin kummasti uskoo, sen säätää jo tiukka kertojanääni", kuvasi Kaija Valkonen Helsingin Sanomissa teosta. "Kiistämättömiä ansioita ovat paikoitellen jopa virtuoosimainen kielenkäyttö, aiheitten yllättävyys ja ennakkoluulottomuus, tunteitten viiltävyys ja ehdoton herkkyys", luonnehti puolestaan Runeberg-palkinnon valitsijalautakunta teoksen päästyä ehdokkaaksi. "Oliko se eilen? En kuolemaksenikaan muista. Se joka laskee tunteja ja päiviä, merkitsee muistiin kuukaudet, arkipyhät, lomailujaksot ja pienet ja suuret saavutuksensa, kulkee risti selässään eikä näe hevosen silmien takana liikkuvaa avaruutta, solujen outoa eripuraa ja yhteistyötä, eikä maailmaa, jota tähtikaviot rummuttavat tahdittomasti." (Novellista "Koiranelämää")

Valasratsastaja

Valasratsastaja

Valasratsastaja

8.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Uusiseelantilaisen Witi Ihimaeran (s. 7.2.1944) romaani Valasratsastaja (Like 2003, suom. Mervi Hangasmäki) kertoo maorien mytologiaan perustuvan tarinan valaista ja ihmisistä. Kahu-tyttö kasvaa isänsä ja setiensä parissa, mutta hänen isoisoisänsä Koro ei hyväksy häntä, koska on toivonut suvun jatkajaksi poikaa. Kahu yrittää opetella maorien vanhoja tapoja, ja kun valaita alkaa kokoontua kylän rannoille kuolemaan, hän tuntee hetkensä koittaneen. "Tarinaa kertoo pääasiassa Kahun setä Rawiri, nuori mies joka tasapainottelee maailman kutsun ja perinteiden välimaastossa. Rawiri myös rakastaa pientä Kahua varauksetta ja ihailee tämän sinnikkyyttä mutta kummastelee tytön erikoisuutta", kerrotaan kirjasta Kujerruksia-blogissa. Valasratsastaja tunnetaan myös menestyneenä elokuvana. "Kultainen isäntä oli opettanut valasta harjaannuttamaan lihaksiaan ja jänteitään niin, että sen iholle muodostui kädensijat, joiden avulla ratsastaja voi nousta valaan pään päälle. Siellä lihakset muodostivat satulan ja kannukset. Ja kun valas sukelsi, se lukitsi isäntänsä nilkat vahvoilla lihaksillaan ja avasi pienen hengityskammion aivan hengitysaukon taakse."

Sielun veli

Sielun veli

Sielun veli

4.2.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Runoilija Sirkka Turkka täytti viime lauantaina 80 vuotta. Useita palkintoja saaneen ja monille kielille käännetyn Turkan esikoisteos julkaistiin 1973. Vuonna 1994 hän sai Tanssiva karhu -palkinnon kokoelmastaan Sielun veli (Tammi 1993). "Sielun veli on kuin yhtä runoelmaa. Säkeet tulevat voimalla, sanoissa on törmäysenergiaa. Ja tätä riittää: pitkää, karheaa ja kulmikasta puhetta. – – Myös ihminen saa eläimen piirteitä. Runoilijan roolihahmoksi jolkottelee vanha harmaa susi pohjoisesta", kuvasi Tero Liukkonen Helsingin Sanomien arviossa kokoelmaa. "Joku vääntää runoa: sataa, lintu hyppii / rannan ruusussa, ja kauempana jo ukkonen / kokoaa voimiaan. / Että vielä on ilo kuin ainut tuikkiva tähti: / pudota läpi yön, väsyä, hajota, kiitää / kovaa vauhtia ilman turvavyötä / loppuelämänsä lyhyin matka, selkä edellä / kohti itseään, takaisin omaan syntymäänsä."

Vallan maku

Vallan maku

Vallan maku

31.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Slovakkikirjailija Ladislav Mňačkon (29.1.1919 – 24.2.1994) romaani Vallan maku (Gummerus 1967, suom. Risto Lehmusoksa) on terävä kuvaus totalitaarisesta vallankäytöstä ja sen vaikutuksista. Teos sijoittuu pieneen "kansandemokratiaan". Alussa suuri valtiomies on kuollut, ja kansa vaeltaa osoittamassa kunnioitustaan. Ketkä vainajaa kuitenkin lopulta muistavat rakkaudella, ketkä sylkevät hänen ruumistaan? Kertojana toimii valokuvaaja, joka seisoo vainajan vierellä, kuten teki jo tämän eläessä. "Mňačko kirjoittaa miellyttävästi. Kirja on toteutettu melko modernilla tekniikalla, jonka saa elämään Mňačkon sanottavan 'kiihkeys' ja asioiden kiinnostavuus", kuvaili Hannu Mäkelä romaania Arvostelevassa kirjaluettelossa. Vallan maku kiellettiin Tšekkoslovakiassa keväällä 1967. "Jo aikoja sitten Frank oli luopunut pitämästä solmiota aina ja kaikkialla. Se häiritsi häntä, ja kun hänen oli kaikesta huolimatta sitaistava solmio kaulaansa, kun mikään muu ei enää auttanut, hän tunsi olonsa vaivautuneeksi, aivan kuin olisi joutunut vangiksi, kahleisiin, loukkuun. Tosin solmio oli ehdottoman välttämätön hänen ammatissaan, jota hän jo ajat sitten oli alkanut vihata."

Hyvän yön puisto

Hyvän yön puisto

Hyvän yön puisto

28.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Silja Järventaustan proosarunoteos Hyvän yön puisto (Teos 2012) kuvaa monenlaisia ihmisiä erilaisissa, tärkeissä paikoissa. Tarinanpätkien tasot sekoittuvat ja arkisilta ensin vaikuttavat tilanteet ovat latautuneita. Teksti yllättää toistuvasti. "Järventaustan kieli neuvottelee edetessään jokaisen jo syntyneen lukusopimuksen uusiksi. Tämä voisi synnyttää lukijassa ärtymystä, tunteen sekavuudesta, tahallisesta vaikeuttamisesta, mutta jokin vaikeasti sanallistettava piirre Järventaustan ilmaisussa pitää rakennelmaa kasassa. Kyse on, muun muassa, kielenkäytön varmuudesta, erikoislaatuisesta rauhallisuudesta", kuvaa Laura Lindstedt teosta Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkintojen 2013 perusteluissa. "Hän oli kyykyssä. Hän istui portaan päällä. Kauempana saaristossa kumahteli. Hän oli iltapäivällä myrskypilven muotoinen. Säärystimet sulivat ja jäätyivät hänen jaloissaan. Hän tuijotti tiukasti merta, jossa oli saumaton ja rikkinäinen jäätikkö. Hän istui laidalla, polvet taitettuina. Hän tuijotti ja oli valmis lähtemään tästä asumuksesta pois, jos myrsky heiluttaisi häntäänsä, sitoisi kätensä."

Kulta

Kulta

Kulta

24.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Sveitsiläissyntyinen Blaise Cendrars (1.9.1887 – 21.1.1961) oli kiertelevää elämää viettänyt avantgarden johtohahmo, josta puhutaan myös modernismin edelläkävijänä. Hänen romaaninsa Kulta (Gummerus 1972, suom. J. S. Helander) kertoo kenraali Johann August Suterin ihmeellisen tarinan. Suter oli Kalifornian "perustaja", Yhdysvaltain rikkain mies, jonka elämäntyön hautasi lopulta alleen hänen viljaville mailleen suuntautunut kultaryntäys. "Kirjan tekee ainutlaatuiseksi sen tiiviys, intensiivisyys. Siinä ei ole ainuttakaan turhaa sanaa, ei yhtään huolimatonta kielikuvaa, joka rikkoisi tämän epämoraalisen 'elämäkerran' fantastisen monivivahteisen luonteen", kirjoitetttiin teoksesta Arvostelevassa kirjaluettelossa. Kulta ilmestyi alun perin ranskaksi vuonna 1924. "Mutta ennen kaikkea Suteria kiinnostavat tässä kaupankäynnissä jokea ylös ja alas matkaavien ihmisten tarinat. Hänen talonsa on avoin kaikille, ja hänellä on aina ateria tarjolla ohikulkijoille. Aseistettu, mustien orjien soutama vene pysäyttelee ohipurjehtivia aluksia ja opastaa niitä satamasululle. Suterin tarjoama vastaanotto on sitä luokkaa että talo ei tyhjene koskaan."

Taivas päivystää

Taivas päivystää

Taivas päivystää

21.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tänä aamuna on päivystetty taivaalta pimentynyttä kuuta, mutta Mirkka Rekolan (1931–2014) runokokoelman nimessä roolit ovat kääntyneet. Niin pakkastalvet kuin muutkin vuodenajat virtaavat teoksen Taivas päivystää (WSOY 1996) runoissa. Rekolan runous jatkuu ja laajenee, teksteissä yhdistyvät luonto, rakennukset, aika ja avaruus. "Eläytyminen voi tapahtua niin syvästi, että minuudet vaihtuvat. Minä ja sinä vaihtavat paikkaa, ja kukapa ei hätkähtäisi huomatessaan itse olevansa toinen. Tätä kokemusta voi nimittää rakkaudeksi, vaikkei Rekola yleensä käytä sitä sanaa", kirjoitti kokoelmasta Tero Liukkonen HS:n arviossaan. Rekola sai kirjasta Tanssiva karhu -palkinnon 1997. "Yö on kylmä eikä hän aio poistua, / lumen ja kuuran hahmo, / hän aikoo jäädä tänne talveksi. / Mutta talvi voi hänen kaltaisilleen / olla lyhyt, sitä hän ehkä tahtookin sanoa. / Minä sytytin hänelle valon / kirjoittaakseni hänet muistiin."

Kuin jokin päättyisi

Kuin jokin päättyisi

Kuin jokin päättyisi

18.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Brittikirjailija Julian Barnesin romaani Kuin jokin päättyisi (WSOY 2012, suom. Kersti Juva) tutkii aikaa ja muistia. Viesti menneisyydestä asettaa elämän uuteen valoon, kun keski-ikäinen Tony saa yllättävän 500 punnan perinnön ja samalla vaikeaselkoisen arvoituksen. Jukka Koskelainen kirjoitti teoksesta Helsingin Sanomien arviossa: "Vaikka tarinan loppukäänteitä odottaa malttamattomana, romaani koostuu suurelta osin pohdinnasta: miltä tuntuu vanheta, miltä nuoruus näyttää vuosikymmenien päästä? Ja ennen kaikkea: mitä muisti oikein pystyy palauttamaan mieliin jälkeenpäin?" Barnes sai romaanista Booker-palkinnon 2011. "Toinen yksityiskohta jonka muistan: yhdyssiteemme merkkinä me kolme pidimme kelloa kädessä niin että kellotaulu jäi ranteen sisäpuolelle. Se oli tietysti diivailua, mutta ehkä kuitenkin vähän enemmän. Ajasta tuli henkilökohtainen, jopa salainen asia. Odotimme että Adrian huomaisi sen ja seuraisi esimerkkiä, mutta ei."

Kunniallinen petkuttaja

Kunniallinen petkuttaja

Kunniallinen petkuttaja

14.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tove Jansson kirjoitti useita muistamisen arvoisia teoksia myös aikuislukijoille. Romaani Kunniallinen petkuttaja (WSOY 1983, suom. Kyllikki Härkäpää) kuvaa kahden naisen vastakkaisten maailmankatsomusten kohtaamista talvisessa merenrantakylässä. Kyläkaupassa työskentelevää Katri Klingiä pidetään omituisena, mutta hänellä on hyödyllisiä taitoja ja paljon tahdonvoimaa. Anna Aemelin on iäkäs lastenkirjailija, joka viihtyy omissa oloissaan suuressa huvilassa ja vastailee talvisin lasten lähettämään ihailijapostiin. Katri alkaa toimittaa Annan asioita ja päätyy lopulta muuttamaan tämän luokse veljineen ja koirineen. "– – jännittävästi kuin dekkarissa ikään Jansson vähitellen pakottaa niin henkilönsä kuin lukijankin riisumaan yksioikoisia määreitä ja tekemään selvää petoksen ja itsepetoksen kerrostumista, sekä tavoista yrittää omistaa toinen ihminen", kuvasi kirjaa Risto Hannula Arvostelevassa kirjaluettelossa. Jansson sai romaanista valtionpalkinnon. "Anna Aemelin kiiruhti kuistin ikkunaan ja katseli pitkää mustaa hahmoa, joka laskeutui mäkeä alas maantielle, sitten näytti kuin hämärästä olisi sukeltanut iso susi ja liittynyt naisen seuraan. Rinnakkain, liki toisiaan pari etääntyi tietä pitkin kylää kohti. Anna jäi seisomaan ikkunaan epämääräisen levottomuuden vallassa."

Tasanko liekeissä

Tasanko liekeissä

Tasanko liekeissä

11.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Meksikolaisen kirjailija ja valokuvaaja Juan Rulfon (16.5.1917 – 7.1.1986) teokset kuuluvat latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikoihin siitä huolimatta, että hänen tuotantonsa jäi suppeaksi. Rulfo julkaisi vain kaksi teosta: Tasanko liekeissä ja Pedro Paramo. Novellikokoelma Tasanko liekeissä (Like 1998, suom. Tarja Roinila) kuvaa kirjailijan synnyinseudun julmia ja köyhiä kasvoja. Mittaamattomalla tasangolla elää vallankumouksen antisankareita, autioituvien kylien viimeisiä asukkaita. Kertomuksissa hälvenevät unen, valveen ja eri aikatasojen väliset rajat. "Lorcan tavoin Rulfo ammentaa kansanperinteestä ja paikallisuudesta, mutta hylkää edeltävän proosan folkloren ja stereotyyppiset henkilöhahmot", kuvaa kääntäjä Tarja Roinila suomennoksen jälkisanoissaan. "Me emme sano mitä ajattelemme. Meiltä loppuivat puhehalut jo kauan sitten. Kuumuus vei puhehalut. Jossain muualla sitä juttelisi mielikseen, mutta täällä se on työlästä. Täällä kun juttelee, niin kuuma ilma tulee suuhun ja kuumentaa sanat, ja ne kuivuvat kieleen kiinni eikä henki enää kulje."

Uudenvuodenlaki

Uudenvuodenlaki

Uudenvuodenlaki

7.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Katariina Vuorisen runokokoelma Uudenvuodenlaki (Savukeidas 2015) pitää sisällään runsaasti aineksia, mutta samalla kyseessä on intiimi kokonaisuus. Kustantajan esittelyssä kuvataan kirjan olevan "maankuoren kiivastumisen aikakirja, jossa sadut kohtaavat arjen ja pyyheliinat kuivuvat yhtä lailla puuterinvärisessä huoneessa kuin siitepölyssä, hunajassakin." Kokoelman runoissa näkyvät teemoina mm. naiseus, lapsuus ja luonto. "Teos rakentuu kahden naisen kasvutarinaksi. Keskeislyyriset rivit kasvavat arkaaisia, lähes myyttisiä kerrostumia. Samanaikaisesti puhujat ovat kokemuksessaan sidottuja konkreettiseen olemiseen, maahan ja omaan kehoonsa", kuvasi Jaakko Mikkola teosta Turun Sanomien arvostelussaan. "ja saman tien on täysi talvi ja viimeinen aamu, pitkät yötaivaat / kantavat unesta toiseen / käärivät vilttiin ja hierovat sähköiseksi / hiukset säriseväksi päähineeksi, kasvot kuiviksi kaikista ikävistä / kynnet koviksi ja lyhyiksi että voi avata käden ja jättää tartuttavaksi"

Musta laatikko

Musta laatikko

Musta laatikko

3.1.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Amos Oz (4.5.1939 – 28.12.2018) oli kansainvälisesti tunnetuimpia israelilaiskirjailijoita. Kirjailijantyönsä lisäksi Oz osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja rauhantyöhön. Kirjeromaani Musta laatikko (Tammi 1990, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen) sai ilmestyttyään paljon kiitosta. Teos koostuu kirjeistä, joita kirjoittavat Ilana, hänen entinen miehensä Alexander ja nykyinen miehensä Michel. Välissä on myös mm. Ilanan ja Alexanderin pojan tekstejä ja asianajajien viestejä. Henkilöiden taustat, tarinat ja motiivit paljastuvat vähitellen. "Alexander, kuuden päivän sodan sankari ja maineikas yhteiskuntatutkija, karttaa itsensä altistamista eikä kykene yhteiselämään. – – Velvollisuudentuntoinen ja hengen tuskista kunniaa hamuava Michael on pesunkestävä sionisti. Jännite virittyy Ilanan miesten välille", kirjoitti Antti Majander teoksesta Helsingin Sanomien arvostelussa. Oz sai Mustasta laatikosta Prix Femina Étranger -palkinnon. "Michel sanoo että jos haluan Boaz voi tulla meille (vaikka me kaksi ja vauva asumme puolessatoista huoneessa, joista yhä maksamme korkoja ja lyhennyksiä). Mutta sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, ettei Boaz suostuisi siihen. Poika halveksii minua pohjattomasti. Ja sinua. Joten meillä kahdella on sittenkin jotain yhteistä. Valitan."

Sivut