Mitäs nyt tehdään?

Saksalaisen elokuvaohjaajan ja kirjailijan Doris Dörrien (s. 1955) romaanin Mitäs nyt tehdään? (Tammi 2001, suom. Helen Taavila) kertojana on pönäkän keski-ikäinen ja keskiluokkainen Fred Kaufmann. Hänen elämässään kaikki on pinnalta katsoen kunnossa, mutta henkisesti hän on hukassa. Hänen pitkä avioliittonsa rakoilee ja Franka-tytär on hurahtanut epäilyttävällä tavalla buddhalaisuuteen. Franka on uhannut matkustaa tiibetiläisen ihastuksensa perässä Intiaan, joten Fredin on pakko lähteä vahtimaan tytärtään Rinpoche-laman buddhalaiseen luostariin Ranskaan. Siellä hänen keskiluokkainen kyynisyytensä joutuu koetukselle. Pertti Lassila kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Dörrie osoittautuu, paitsi ironian ja komiikan taitajaksi, oikeaksi humoristiksi, jolla on tallella usko ihmiseen ja hänen mahdollisuuksiinsa kehittyä ja kasvaa. Se ei ole kirjallisuudessa liian yleistä.”

”Olen käynyt risti-istuntaan, joka osoittautuu tosi epämukavaksi. Yritän vaihtaa vaivihkaa asentoa, mikä aiheuttaa kiusallisen kovia ääniä: luut naksuvat, lattia narisee, tyyny kahisee. Kaikki muut ovat hiirenhiljaa. En tajua, miten he sen tekevät. Viiden minuutin päästä polvia särkee niin vietävästi että tekisi mieli huutaa. Vaihdan taas asentoa, ja nyt koskee selkään. Kun selkäsärky on jotakuinkin ohi, oikea jalka puutuu. Ajatukset pyörivät kokonaan sen ympärillä, kunnes hyttynen alkaa inistä korvan juuressa, ja minä hätyyttelen hyttystä puhaltelemalla ympärilleni. Sekin aiheuttaa melua tämän kunnioitusta herättävän hiljaisuuden keskellä. Särky kipuaa reiteen, vasen jalka tekee saman minkä oikea eli puutuu. Käännän rannetta nähdäkseni kellonajan. Ei ole mennyt kymmentäkään minuuttia. En kestä tätä. Claudia on kertonut mitä pitäisi tehdä: anna ajatusten lentää.”