Käsi jota kerran pitelin

Maggie O'Farrellille myönnettiin viime viikolla arvostettu Women's Prize for Fiction. Palkitun teoksen käännöstä odottaessa voi tarttua kirjailijan romaaniin Käsi jota kerran pitelin (Schildts & Söderströms 2013, suom. Maija Kauhanen). 50-luvulla Lontoon Sohossa nuori Lexie luo uuden elämän hienostunut Innes rinnallaan. Nykyajassa Ted ja Elina kipuilevat vastasyntyneen lapsen vanhempina. Elina pelkää menettäneensä kyvyn maalata, ja Tediä kiusaavat omat lapsuusmuistot. "O'Farrellin luoma kertojanääni on mielenkiintoinen: pääosin Lexien tarina kerrotaan imperfektissä ja Elinan preesensissä, mutta aikatasot lomittuvat ja mennyt kohtaa nykyisen jopa arkisissa paikkakuvauksissa", kirjoittaa Katja Jalkanen Lumiomena-blogissa. O'Farrell sai teoksesta Costa Book Awardin.

"Hänen mielensä on tyhjä kuin riisi puhdasta paperia. Hän kääntää päätään, ja äkkiä kaikki suistuu keikahtaen paikoilleen, koska hän näkee ikkunan, hän näkee Tedin vieressään ja hän ymmärtää, ettei olekaan seisaallaan. Hän on makuullaan. Selällään, kädet ristissä rinnallaan kuin kiveen veistetty nainen hautapaaden päällä."