Sivupiirin kuukauden kirja

Huhtikuun kirjanostoa ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä V. E. Schwabin Shades of Magic -fantasiatrilogian aloittava ihastuttava Magian syvempi sävy (Karisto, 2019, kääntäjä Mika Kivimäki) hurmasi minut täysin. Kirja on kaikkea mistä pidän, eli seikkailua, magiaa, uusia maailmoja sekä kivoja hahmoja, joihin haluaa malttamattomana tutustua paremmin.

Kell on Antari, matkalainen, yksi niistä harvoista, joka voi matkustaa maailmojen välillä. Hän on kuriiri, joka toimittaa viestejä eri maailmojen hallitsijoiden välillä, ja hän salakuljettaa tavaroita maailmasta toiseen (joka kylläkin on laitonta puuhaa...). Kell on myös Punaisen Lontoon kuningasperheen ottopoika.

”Antarina Kell oli luotu sekä tasapainosta että kaaoksesta: hänen suonissaan virtasi veri kiiltävän, terveen punaisena, kuten Punaisen Lontoon Isle-joki, kun taas hänen oikea silmänsä oli maahan valuneen musteen värinen, kiiltävän musta.” s. 44

Kirjassa on neljä maailmaa: ankea ja taikuudeton, tuhkalle tuoksuva Harmaa Lontoo, eloisa ja taikaa pursuava, leikatulle kukille tuoksuva Punainen Lontoo, julma ja murhaava, verelle tuoksuva Valkoinen Lontoo, sekä neljäntenä pimeyteen kadonnut, sortunut Musta Lontoo.

”Maailmoja on neljä”, hän kertoi. Ajattele niitä neljänä talona, jotka on rakennettu samoille perustuksille. Niillä on vain vähän yhteistä, paitsi maantiede ja se seikka, että joka maailmassa on erilainen versio tästä kaupungista tämän joen rannoilla tässä saarimaassa ja että joka maailmassa sen kaupungin nimi on Lontoo.” s. 198

Kussakin Lontoossa on oma kapakka, joka ei ole mikään varsinainen taikuuden lähdepaikka, kuten esim. kaupungin läpi virtaava joki, mutta se on eräänlainen kiintopiste, joka vetää taikuuden häivähdyksen haistavia ihmisiä puoleensa. Näissä kapakoissa Kell hoitaa ja järjestelee asioitansa, myös niitä laittomia.

Kerran Valkoisessa Lontoossa pienissä sievissä olevalle Kellille tyrkätään kirje vietäväksi toiseen Lontooseen. Etukäteismaksuksi kirjeen viemisestä annetaan samalla outo kankaaseen kääritty paketti, joka herättää kumman tunteen Kellissä. Heti toiseen maailmaan siirryttyään Kelliä aletaan jahdata, ja syy on tuo kankaaseen kääritty esine.

”Se oli tarpeeksi pieni mahtuakseen suljettuun nyrkkiin ja yhtä musta kuin Kellin oikea silmä, ja se lauloi hänen kädessään värisevällä äänellä, joka vaikutti hänen omaan voimaansa kuin äänirauta. Samankaltaisena. Kaikuvana. Vahvistavana. Hänen pulssinsa kiihtyi.

Jokin osa hänestä olisi halunnut pudottaa kiven. Toinen osa halusi puristaa sitä tiukemmin” s. 124-125

Tuo kammottava mutta kiehtova kivi kuitenkin tutustuttaa Kellin suhteellisen kipakkaan 19-vuotiaaseen naiseen, Delilah Bardiin, joka noudattaa elämässään yhtä yksinkertaista sääntöä: ”jos jokin kannatti omistaa, se kannatti varastaa.” (s. 63) Ja nyt Lila varastaa tuon kiven.

”Lila vetäytyi nopeasti kauemmaksi. Toinen miehen silmistä oli ihastuttavan sininen. Toinen oli pikimusta. Sen mykiö ei ollut musta niin kuin joillakin Lilan näkemillä kaukoidästä tulleilla miehillä, se oli puhtaan, luonnottoman musta reunasta reunaan, mustuutta ei rikkonut pieninkään valkoinen häivähdys.” s. 145

Tämä tapaaminen osoittautuu Kellin kannalta hyvinkin hyödylliseksi, sillä Lilan seura pelastaa Kellin kerran jos toisenkin tiukasta, välillä jopa kuolettavasta tilanteesta. Edessä on siis hurja, verinen, maaginen ja vauhdikas seikkailu läpi maailmojen.

Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta itse ainakin odotan malttamattomana seikkailun jatkoa, jonka ilokseni huomaan ilmestyvän jo lokakuussa! Ensimmäisten osien tapaan tässäkin tutustutaan enimmäkseen maailmaan ja henkilöt esitellään vielä melko pintapuolisesti. Kirja löytyy useimmista kirjastoista aikuisten osastolta, mutta mielestäni tämän voisi luokitella myös nuorten aikuisten kirjaksi. Joka tapauksessa, olit sitten nuori tai aikuinen, tämä ihana kirja kannattaa lukea!

Ja kun toukokuun aloitti karsea lumisade, sai tämä kirja jälleen kerran haikeasti toivomaan itsellekin kykyä matkustaa rinnakkaisten maailmojen välillä...

Katja Kyllönen / Sivupiiri