Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Sivupiirin kuukauden kirja

Sivupiiri
5.3.2019

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

Helmikuussa uutuuksia tuli aika vähän, joten aikaa kului paljon englanninkielisten äänikirjojen parissa. Ja kun viime aikoina olen kovasti viehättynyt mahtipontisista fantasiatarinoista ja -maailmoista, luetuista suomenkielisistä kirjoista kuukauden kirjanostoksi valikoituu Sally Greenin samannimisen sarjan aloittava Savuvarkaat (Gummerus, 2019, kääntäjä Sari Kumpulainen). Kirja on aika perinteistä nuorten aikuisten eeppistä fantasiaa, mutta ihan onnistunutta sellaista. Pääosassa on viisi nuorta – prinsessa, sotilas, paholaissyötti, varas ja palvelija –, joiden tiet vievät keskelle sotaa.

Savuvarkaat - kirjan kansikuva

Brigantin prinsessa Catherine on matkalla kohti avioliittoa kylmän ja julman isänsä määräämän prinssin kanssa. Kun näin on määrätty, päättää tyttö hoitaa homman mahdollisimman hyvin, vaikka häntä kiehtookin kovasti ajatus rakkausavioliitosta. Tunteita ja lämpimiä ajatuksia Catherinella kyllä on, paljonkin. Tunteiden kohde ei suinkaan ole tuleva mies, jota tyttö ei ole edes koskaan tavannut, vaan komea henkivartija, joka tuntuu katselevan prinsessaa yhtä kiinteästi.

”Catherine tiesi, ettei hänellä ollut vaihtoehtoa. Hänet veisi pian vihille mies,
jota hän ei ollut koskaan edes tavannut, mutta hän ei voinut mitään sille,
että hänen ajatuksensa ja tunteensa kuuluivat toiselle. ” s. 32

Sotilas Ambrosen, eli prinsessan henkivartijan, ja Catherinen toisiinsa luomat katseet on huomattu, eikä sellainen suinkaan sovi hovin suunnitelmiin. Catherinen veli kieroilee Ambrosen tilanteeseen, joka ajaa hänet tappamaan kuninkaan soturin, ja miehen tie vie pakomatkalle Catherinen avustamana. Pakomatkallaan Ambroselle selviää totuus jos toinenkin...

Tash on vikkeläjalkainen, kenkiä rakastava rastatukka, joka auttaa valtavan kokoista Gravellia metsästämään paholaisia – tai paremminkin savua, joka paholaisista purkautuu kuoleman jälkeen. Paholaissavua käytetään lähinnä päihtymistarkoitukseen ja se on luonnollisesti kiellettyä tavaraa, arvokasta sellaista. Kaksikolla on jälleen paholainen kiikarissa ja savukin saadaan hommattua, mutta tämän nuoren ja nopean yksilön savu hehkuu hailean sävyn sijaan upean ja vilkkaan violettina.

”Paholainen oli kaikkien paholaisten tapaan karvaton. Sen iho oli sileä. Tash polvistui katsomaan sen raollaan olevia silmiä. Paholaisten maailmassa ne olivat näyttäneet violeteilta, mutta täällä kuunvalossa niiden väri oli pehmeämpi, liila. Ne olivat kauniit, kuten myös olennon kasvot. Se vaikutti nuorelta, vain aavistuksen Tashia vanhemmalta pojalta. Hän joutui muistuttamaan itseään siitä, että kuopan pohjalla makasi paholainen, ei ihminen.” s. 62

March on lumoavasilmäinen abaski, jonka kaunis kotiseutu Abask tuhoutui täysin Calidorin ja Brigatin välisessä sodassa. March jäi sodan jalkoihin lapsena, hänet pelastettiin Calidorin ruhtinaan leiriin ja ruhtinas koulutti hänestä palvelijan. Mutta March on totaalisen kypsynyt hommaansa ja vihaa ruhtinasta sydämensä pohjasta. March tapaa Holywellin ja heitä yhdistää viha ruhtinasta kohtaan. Kaksikko lähtee etsimään ruhtinaan äpäräpoikaa, jonka avulla on aikomus tienata komea palkkio.

Edyon on tämä etsitty ruhtinaan äpärä, ja auttamaton kleptomaani. Poika ei mahda itselleen mitään, vaan varastelee tavaroita sieltä sun täältä. Ja kun eteen tupsahtaa lumoavasti hehkuva paholaissavupullo, nappaa poika sen luonnollisesti itselleen. Edyonia etsii jo kaksi tahoa, Calidorin ruhtinaan lähettämä lordi sekä March ja Holywell. Nyt etsintään liittyvät tietenkin myös Tash ja Gravell, arvokas savupullo kun pitää saada takaisin.

Mitä kaikkea onkaan tekeillä, millaisia suhteita päähenkilöiden välille kehkeytyy ja miten tuo violetti paholaissavu liittyy asiaan?

Sally Green kietoo viiden nuoren tiet yhteen kiemuraisesti. Tämä sarjan ensimmäinen osa on pitkälti tutustumista maailmaan, hahmoihin ja heidän taustoihinsa, ja tarinaa seurataan luku luvulta kunkin päähenkilön näkökulmasta. Jokainen hahmo on omalla tavallaan kiinnostava, joten tarina pitää ihan hyvin hyppysissään. Paholaiset jäivät tässä vaiheessa vielä suhteellisen vähälle huomiolle, mutta toivottavasti näihin kiehtoviin kammotuksiin saadaan tutustua paremmin sarjan seuraavissa osissa.

Totta, kaava on erittäin perinteinen, mutta silti viihdyttävä ja jättää odottamaan seuraavaa osaa. Kuten varmasti voi jo päätellä, jos viihtyy esim. Throne of Glass- ja Game of Thrones -tyylisten sarjojen parissa, menee luultavasti tämäkin vallan mainiosti.

 

Katja Kyllönen / Sivupiiri