Kesäkirja

Tove Janssonin Kesäkirja (WSOY 1973, suom. Kristiina Kivivuori) on suomalaisen saaristolaiskesän kuvauksena ajaton klassikko. Teoksessa kerrotaan Sophia-tytön, hänen isänsä ja isoäitinsä kesänvietosta Suomenlahden saarella. Kertomuksen ytimessä on Sophian ja isoäidin mutkaton, avoimen rehellinen suhde – isoäiti osallistuu lapsen leikkeihin omalla viisaalla tavallaan. Jansson saa vähäeleisellä kerronnalla sanotuksi paljon, ja kirja on myös hauska. "Ihailen Tove Janssonin lämpöä ja vilpittömyyttä, joiden nojalla hän tunteella, mutta tunteilematta, kuvaa iäkkään isoäidin ja yksinäisen lapsenlapsen elämän yhteisyyttä, perusymmärtämystä, joka heidän välillään vallitsee ärtyneinä ja kurjinakin päivinä, saati molempien ollessa aurinkoisimmillaan", kuvasi Kerttu Manninen Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. "Meri kiilsi kuin öljy ja oli niin hailakanvärinen, että sitä tuskin siniseksi tajusi. Isoäiti istui keskellä venettä violetin värisen päivänvarjon alla, hän inhosi violettia, mutta muutakaan ei ollut saatavissa ja olihan se sitä paitsi kaunis väri ja yhtä vaalea kuin merikin. Päivänvarjo sai näyttämään siltä kuin he olisivat olleet pahimmanlaisia kesävieraita, mutta eivät he olleet."