Tulta ja pölyä

Venäjän merkittäviin nykykirjailijoihin kuuluvan Tatjana Tolstajan (s. 3.5.1951) ainoa tähän mennessä suomeksi julkaistu teos on novellikokoelma Tulta ja pölyä (WSOY 1989, suom. Marja Koskinen). Novelleissa kuvataan lämmöllä ja hellällä ironialla ihmisiä, joiden hiljaiset äänet tavallisesti jäävät maailmassa kuulematta. Kirjailijan käyttämä kieli koostuu pitkinä polveilevista virkkeistä. Tolstajaa on ylistänyt muun muassa Nobel-palkittu kirjailija Joseph Brodsky. "Kokonaisuus rönsyää ristikkäisiä tarinoita ja pursuaa ihmisiä ja esineitä. Kaikilla on ominaisuuksia ja historia, kaikki tulee jostain ja on menossa johonkin. Luonto ja esinemaailma ulkoistavat animistisesti ihmisten sisintä, mutta niillä on myös miltei oma tahto", kuvasi teosta Taina Schakir HS:n arviossa kirjan ilmestyttyä suomeksi. Marja Koskinen sai käännöksestään valtionpalkinnon. "Ensimmäisen kerran Aleksandra Ernestovna kulki ohitseni aamuvarhaisella kauttaaltaan Moskovan punertavan auringon kajossa. Sukat makkaralla, sääret lenksollaan, rasvatahroja ikäkulussa mustassa puvussa. Vaan hattu..! Neljä vuodenaikaa – lumipallopensaan kukka, kieloja, kirsikoita, happomarjoja – sykertyneinä mahtavalle, neulalla hiusten tähteisiin kiinnitetylle vaalealle olkilautaselle!"