Arpi
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ajan rajallisuus pakottaa paitsi tarttumaan lapsen lämpimiin käsiin myös määrittelemään kaiken uudelleen, kun puoliso täytyy ohjeistaa uuden elämänkumppanin valitsemista varten. Vaillinaisuus täydentää elämää, ja toivo on väkevä voima.
Vuoden 2007 keväällä Niina Repo sai tietää sairastavansa rintasyöpää, ja pahanlaatuinen kasvain oli leikattava välittömästi. Sairaus suisti hetkeksi raiteiltaan niin naisellisen itsetunnon kuin perhe-elämänkin, mutta tuskasta ja epävarmuudesta syntyi myös halu kirjoittaa.
Tragediasta versoi tosielämän dialogia, yksityistä päiväkirjatekstiä, humoristista proosaa rintaproteesista ja peruukeista, koskettavia kertomuksia sairaaloiden kolkoilta käytäviltä sekä suoraa pohdintaa naiseuden monista rooleista ja kaavamaisista kauneusihanteista.
Arpi on kirjallinen tilkkutäkki, johon on lohdullista kääriytyä. Revon kirjoitukset henkivät lannistumatonta anarkiaa, mehukkaasti säteileviä voitonhetkiä, ja toisinaan niiden makaaberi huumori keventää alitajunnasta väistämättä kumpuavan Mustapukuisen askelten ahdistavuutta.
Laura Malmivaaran, Revon ystävän ja yhteistyökumppanin, hetkeen pysähtyneet, ujostelemattoman viipyilevät mustavalkokuvat sekä niiden rinnalla karkeloivat värikuvat täydentävät vaikuttavasti kirjan tekstejä.
(WSOY)
kun ei ole enää, tavallaan, mitään menetettävää, ei ole
mitään menetettävää, ei tarvitse pelätä, olla huolissaan
mistään, ja parasta tässä uudessa itsetunnossa on, että
voi vihdoin avata suunsa ja puhua niistä asioista, joista
haluaa, koska ennenhän se ei ollut, ymmärräthän,
mitenkään,
ei missään nimessä mahdollista.
Rintasyöpään sairastuneen Niina Revon kirjoitukset henkivät lannistumatonta anarkiaa ja säteileviä voitonhetkiä. Arpi on kirjoitettu ja kuvattu syöpähoitojen aikana. Kirjan kuvat ovat Laura Malmivaaran.
(takakansiteksti)
Vuoden 2007 keväällä Niina Repo sai tietää sairastavansa rintasyöpää, ja pahanlaatuinen kasvain oli leikattava välittömästi. Sairaus suisti hetkeksi raiteiltaan niin naisellisen itsetunnon kuin perhe-elämänkin, mutta tuskasta ja epävarmuudesta syntyi myös halu kirjoittaa.
Tragediasta versoi tosielämän dialogia, yksityistä päiväkirjatekstiä, humoristista proosaa rintaproteesista ja peruukeista, koskettavia kertomuksia sairaaloiden kolkoilta käytäviltä sekä suoraa pohdintaa naiseuden monista rooleista ja kaavamaisista kauneusihanteista.
Arpi on kirjallinen tilkkutäkki, johon on lohdullista kääriytyä. Revon kirjoitukset henkivät lannistumatonta anarkiaa, mehukkaasti säteileviä voitonhetkiä, ja toisinaan niiden makaaberi huumori keventää alitajunnasta väistämättä kumpuavan Mustapukuisen askelten ahdistavuutta.
Laura Malmivaaran, Revon ystävän ja yhteistyökumppanin, hetkeen pysähtyneet, ujostelemattoman viipyilevät mustavalkokuvat sekä niiden rinnalla karkeloivat värikuvat täydentävät vaikuttavasti kirjan tekstejä.
(WSOY)
kun ei ole enää, tavallaan, mitään menetettävää, ei ole
mitään menetettävää, ei tarvitse pelätä, olla huolissaan
mistään, ja parasta tässä uudessa itsetunnossa on, että
voi vihdoin avata suunsa ja puhua niistä asioista, joista
haluaa, koska ennenhän se ei ollut, ymmärräthän,
mitenkään,
ei missään nimessä mahdollista.
Rintasyöpään sairastuneen Niina Revon kirjoitukset henkivät lannistumatonta anarkiaa ja säteileviä voitonhetkiä. Arpi on kirjoitettu ja kuvattu syöpähoitojen aikana. Kirjan kuvat ovat Laura Malmivaaran.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
1.
Minä kunnioitan sitä kukkivin köynnöksin, sillä se on minun arpeni
Minun arpeni on kaunis, koska se saattaa pelastaa minun henkeni
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
136