Tukea tarvitsevien lukijoiden innostaminen kirjojen ääreen vaatii vaihtoehtoja painetulle kirjalle

Lähes jokainen lukemisen edistämisen parissa työskentelevä ammattilainen on joskus lähtenyt vinkkauksesta, sanataidetyöpajasta tai kirjailijavierailulta mietteliäänä. Moni lapsi on saatu innostumaan tarinoiden maailmoista, mutta ryhmässä on kourallinen lapsia, joille ei taaskaan löytynyt sopivaa lukemista. Onko vika vinkkarissa? Vai kirjojen sisällöissä – esimerkiksi teemoissa ja hahmoissa? Onko kyse oppilaan omista ominaisuuksista: lukemisen takkuamisesta, keskittymisen vaikeuksista, tai vaikka liiallisesta pelaamisesta? Syy vähäisessä kiinnostuksessa lukemiseen tuskin löytyy yhdestäkään näistä tekijöistä yksin.

Saavutettavuuskirjasto Celia julkaisee marraskuussa 2023 tutkimuksen lukemisen apuvälineistä. Tutkimukseen osallistunut opettaja kuvaa lukemisen pulmia näin:

“Kun lukeminen on vaikeaa, se ei ole mieluista, eikä silloin tule tehtyä kuin aivan pakollinen lukemisen harjoittelemiseksi. Joka tietysti tarkoittaa lukemisen vaikeuden lisäksi myös vähäistä lukemisen harjoittelua sen sujuvoitumiseksi ja lukemansa ymmärtämiseksi, sanavarasto ei kartu ja niin edelleen.”

Opettajan kommentti kuvaa lukemisen haasteiden kasautumista. Syyt lukemattomuudelle ja eriytyvälle lukutaidolle ovat monimutkainen vyyhti, jonka ratkaisemiseksi on poistettava kynnyksiä lukemiselle monesta suunnasta.

Mitä lukemisen vaikeudet ovat?

Kuva: Michael Schwarzenberger / Pixabay

Lukeminen kognitiivisena suoritteena voi olla vaikea. Kirjaimet eivät yhdisty tavuiksi ja tavuista sanoiksi sujuvasti, lukeminen on hidasta, luettua tekstiä ei ymmärretä, tai se ei jää mieleen. Usein ajatellaan, että lukemisen pulmiin on syynä lukivaikeus. Tutkimusten, viimeisimpänä Celian marraskuussa 2023 julkaistavan selvityksen mukaan, lukemisen pulmat ovat lukivaikeutta moninaisempi ilmiö. Lapsella saattaa olla samanaikaisesti oppimisvaikeuksia, heikko motivaatio ja vaikeuksia tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa. Pulmat esiintyvät erilaisina yhdistelminä ja erilaisilla intensiteeteillä yksilöllisesti. Ongelma ei siis välttämättä ole siinä, minkälaista sisältöä kirjassa on, tai siinä, etteikö esimerkiksi kirjavinkkari tai opettaja osaisi maalata kirjan todellisuutta houkuttelevasti esiin. Painettu teksti itsessään on haaste yksilöllisen kognitiivisten piirteiden johdosta.

Lukemisen haasteet näkyvät usein tuen tarpeena oppimisessa. Vuonna 2020 tehostettua tai erityistä tukea tarvitsi 21% kaikista koululaisista. PIRLS 2023 -tutkimuksessa havaittiin, että lukemista mittaavissa tehtävissä heikosti suoriutuvien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tällä hetkellä 16 % neljäsluokkalaisista ei yllä tyydyttävälle tasolle lukutaidoiltaan. Lukemisessa tukea tarvitsevat oppilaat ovat suuri ja moninainen joukko, joka täytyy huomioida kirjojen kirjoittamisessa, kustantamisessa ja lukemisen edistämistyössä. Avainsana on tekstien saavutettavuus.

Saavutettavuuden näkökulma lukemiseen

Saavutettavuus tarkoittaa, että palveluita, nettisivuja tai kirjoja voi käyttää mahdollisimman moni huolimatta kognitiivisista ominaisuuksista tai fyysisistä rajoitteista. Saavutettavuus tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että nettisivuja voidaan käyttää ruudunlukuohjelmilla, kirjoja voi lukemisen lisäksi kuunnella, tai tärkeä tieto on saatavilla selkokielisenä. Saavutettavuutta edistää palvelun sisällön lisäksi saavutettava polku palvelun luokse. Millä keinoilla palvelusta tai tuotteista viestitään? Kuinka varmistetaan, että ne henkilöt, jotka tarvitsevat saavutettavia kirjoja kirjastosta, löytävät niiden luokse?

Lukemiselle on tuntunut historiallisesti olevan yksi standardi – painetun romaanin lukeminen – ja lukutaidolle yksi määritelmä: sitä joko on, tai ei ole. Onneksi alamme tunnistaa moninaisuutta entistä paremmin. Hitaasti, mutta toivottavasti yhä varmemmin erilaiset tarpeet, kuten tarve erilaisille kommunikointikeinoille, tunnistetaan. Kommunikointi- ja toimintarajoitteet ovat yksilöllisiä ja eriasteisia. Siksi saavutettavuuttakaan ei voida tarkastella joko–tai-ajattelulla, vaan organisaatioiden täytyy kouluttaa itseään aktiivisesti saavutettavuusasioissa. On tärkeää kysyä neuvoa asiantuntijoilta, eli lukemisen apuvälineiden käyttäjiltä. Saavutettavuusnäkökulman huomioimista lukemisen edistämisessä tarvitaan kipeästi, koska lukemisen haasteita on niin monilla.

Celian kirjat

Celian lakisääteinen tehtävä on tuottaa saavutettavia kirjoja kaikille, joille painetun tekstin lukeminen on vaikeaa. Celiasta saa äänikirjoja, pistekirjoja, koskettelukirjoja sekä elektronisia ääntä, kuvaa ja tekstiä yhdistäviä kirjoja. Celian kirjat voivat olla vaihtoehtoja painetulle kirjalle tai korvata painetun kirjan. Celian tavoitteena on myös kehittyä entistä vaikuttavammaksi toimijaksi lukemisen edistämisen kentällä ja pitää ääntä tukea tarvitsevien lukijoiden puolesta.

Celiaa koskeva laki muuttui vuodenvaihteessa 2023, ja lakimuutoksen myötä Celian virallinen nimi vaihtui vuodenvaihteessa Näkövammaisten kirjastosta Saavutettavuuskirjasto Celiaksi. Celia on aikaisemminkin palvellut moninaisia ryhmiä. Lakimuutoksen myötä kuitenkin vahvistui entisestään tavoite innostaa lukemisen pariin entistä useampi sellainen lukija, joka ei aikaisemmin ole päässyt nauttimaan kirjallisuudesta lukemisen vaikeuksien takia. 

Kuva: Andrii Sinenkyi / Pixabay

Suurin osa Celian asiakkaista saavuttaa itsenäisen lukutaidon, joten Celia tarjoaa painetun kirjan korvaavien tuotteiden lisäksi lukutaidon kehitystä vahvistavia kirjoja. Celia suosittelee lapsille ja nuorille erityisesti yhdistelmäkirjoja, DaisyTrioja. Niitä voi lukea tabletilta, puhelimelta tai tietokoneelta. DaisyTrioissa on tekstiin synkronoitu kuuntelumahdollisuus, ja kulloinkin luettavan tekstikohdan korostava ominaisuus. Siksi DaisyTrioa on helppo seurata. Yhdistelmäkirjan monikanavaisuus tukee lukusujuvuutta, luetun ymmärtämistä ja lukemiseen keskittymistä. Kuvat tukevat omalta osaltaan sekä luetun ymmärtämistä että lukumotivaatiota, koska ne elävöittävät ja rikastuttavat tekstiä.

Parhaat lukemisen apuvälineet

Oppimateriaalien sähköistyminen, lasten ja nuorten ajankäytön muuttuminen ja äänikirjojen suosion yleistyminen ovat muutoksia, joiden perässä pysyäkseen täytyy pitää hatusta kiinni. Oikeanlaiset toimenpiteet lukemisen apuvälineiden kehittämiseksi vaativat tutkimusperustaisuutta. Siksi Celia selvitti vuonna 2023, minkälaisia lukemisen apuvälineitä koululaiset tarvitsevat. Tutkimuksen aineistot muodostuivat oppilaiden haastatteluista ja opettajille tehdystä kyselystä.

Syksyllä 2022 Celian asiantuntijat tekivät vierailuja 17 kouluun eri puolilla Suomea. Kohtaamiset oppilaiden ja opettajien kanssa olivat antoisia ja toivat runsaasti ideoita saavutettavien kirjojen kehittämiseen. Vierailuilla järjestettiin sanataidetuokioita lukemisessa tukea tarvitseville ryhmille, infotilaisuuksia opettajille sekä haastateltiin vapaaehtoisia oppilaita lukemisen vaikeuksiin liittyen. Haastattelujen tarkoituksena oli tarkastella lähemmin niitä haasteita, joita lapset ja nuoret kohtaavat lukiessaan, ja toisaalta niitä iloa tuottavia kokemuksia, joita he kertovat kirjoista saavansa. Celian asiantuntijat haastattelivat yhteensä 35 oppilasta, joille lukeminen on vaikeaa. Oppilailta kysyttiin, kuinka he kokevat lukemisen, minkälaisia haasteita he kohtaavat ja mitkä keinot auttavat heitä lukemisessa.

Lisäksi kerättiin kyselylomakkeen avulla tietoa opettajien kokemuksista lukemisen apuvälineistä. Kysely tavoitti 475 opettajaa, joista suurin osa oli erityisopettajia. Opettajilta kysyttiin lukemisen vaikeuksista ja niiden vaikutuksesta lukemiseen, parhaista lukemisen apuvälineistä sekä koetuista puutteista apuvälineisiin liittyen.

Kuva: StockSnap / Pixabay

Tutkimuksen päätulokset olivat, että oppilaat kokevat lukemisen pääasiassa mukavaksi puuhaksi. Erityisesti oppilaat pitivät jaetuista lukuhetkistä huoltajien kanssa esimerkiksi iltasatujen merkeissä. Oppilaat pitivät kaikkein eniten kirjojen kuuntelemisesta joko ääneen luettuna tai äänikirjana kuunneltuna. Heidän mielestään Celian DaisyTrio-kirjoja, joissa tekstiä luetaan näytöltä ja kuunnellaan äänikirjana samanaikaisesti, oli hyvä lukea. He kokivat lukemisen olevan sujuvampaa, kun kirjaa pystyi lukemaan samanaikaisesti silmillä ja korvilla. Eräs oppilas perusteli seuraavasti, miksi valitsisi mieluummin DaisyTrion kuin painetun kirjan:

“Ehkä tän, ku tässä ei jumitu niin helposti lukee ja sitte pysyy siinä tahdissa ja sitten huomaa aina, et missä ollaan. Mut jos ei haluu ees kattoo sitä tekstii, niin sitte voi ihan rauhassa kuunnella ja olla siellä vaikka sängyssä kuuntelemassa tai sohvassa istumassa ja kuunnella tätä tarinaa.”

Oppilaiden haastatteluista sai käsityksen, että lukemisen vaikeutta kompensoiva apuväline tekee lukemisesta oppilaalle helpompaa ja mieluisampaa. Vaikuttaa siltä, että kun lukemisen eteen ei tarvitse ponnistella niin kovasti, voi keskittyä nauttimaan tarinan sisällöstä. Myös opiskeltavat aiheet saattavat aueta oppilaille paremmin, kun kaikki energia ei kulu rivillä pysymiseen.

Kyselyyn vastanneet opettajat kokivat, että parhaita lukemisen apukeinoja ovat selkotekstit ja äänikirjat. Äänikirjojen yhteydessä mainittiin, että ne toimivat parhaiten painetun tekstin rinnalla. Opettajien mukaan lukemisessa tukea tarvitseville oppilaille on tarjolla aivan liian vähän sopivia apuvälineitä. Selkokielisiä oppikirjoja ei ole juurikaan tarjolla, eivätkä kaikki löydä sopivaa selkokielistä kaunokirjallisuutta tämänhetkisestä, vähäisestä valikoimasta. Niin sähköisiltä kuin painetuiltakin oppimateriaaleilta toivotaan parempaa kognitiivista saavutettavuutta, eli selkeitä tekstejä ja asetteluja sekä tekstin tukikeinoja kuten lihavointeja sekä selkokuvia.

Tutkimuksen tärkein johtopäätös on, että sekä kirjojen että oppimateriaalien pitäisi olla entistä saavutettavampia, jotta kaikilla lapsilla olisi yhtäläinen pääsy tekstien ja oppimisen äärelle. Kaikki lukijat eivät tarvitse selkokieltä tai muita lukemisen apukeinoja, mutta esimerkiksi Selkokeskuksen arvion mukaan 20 % ihmisistä tarvitsee jossakin elämänvaiheessa selkokieltä lukemisen tueksi. Sekä opettajat että oppilaat kokevat, että selkokieli ja lukemisen monikanavaisuus auttavat lukemisen pulmien kanssa painivaa lukemaan sujuvammin. On vaikea motivoitua lukemaan, jos se on liian vaikeaa. Monia lukemisen vaikeuksia ei voida poistaa, mutta voimme kehittää kirjoja vastaamaan paremmin lukijoiden erilaisiin tarpeisiin.

Lukemaan innostamista uusilla työkaluilla

Sellaisissa ryhmissä, joissa on tuen tarvetta lukemisessa ja oppimisessa, kannattaa kokeilla toiminnallisia sanataidemenetelmiä kirjojen pariin innostamisessa. Sanataiteen menetelmäkirjo on laaja, joten kaikille oppilaille löytyy sopivia tapoja osallistua esimerkiksi kertomalla, kuvittamalla, koskettamalla, maistamalla tai kirjoittamalla. Kirjallisuuslähtöinen sanataidetoiminta konkretisoi kirjojen maailmaa. Oppilaat pääsevät osallisiksi kirjojen sisällöistä, vaikka itsenäinen lukeminen olisi vaikeaa.

Kuva: Juraj Varga / Pixabay

Celia kehitti kouluvierailuilla uusia, oppilaita innostavia tapoja tutustua kirjallisuuteen. Järjestimme kirjallisuuslähtöisiä sanataidetunteja luokissa, joissa on tuen tarvetta lukemisessa. Pienempien alakoululaisten kanssa katseltiin yhdessä Mimmi lehmä -kirjaa, ja kuvitettiin Mimmin kesäpuuhia. Isompien oppitunneilla tehtiin omia Yökoulun oppilaita Paula Norosen Yökoulu-kirjasarjan innoittamana niin kirjoittamalla, sanelemalla kuin kuvittamallakin. Yläkoululaisten kanssa tutustuttiin Celian tietokirjavalikoimaan ja etsittiin kirjallisuutta oppilaita kiinnostavista aiheista. Oppilasryhmiltä saatu palaute oli oikein myönteistä. Sanataidetyöskentelystä pidettiin siksi, että oppilaat pääsivät itse aktiivisesti käyttämään luovuuttaan kirjojen innoittamina. Oppilaat muun muassa kommentoivat, että ”oli kiva itse keksiä hahmoja” ja ”piirtäminen oli kivaa”. Celian kouluja varten kehitettyihin sanataidesisältöihin pääsee tutustumaan Celianetissä: Oppituntikokonaisuuksia kirjallisuuskasvatukseen - Celianet.

Celian kirjat sopivat mainiosti opetukseen ja esimerkiksi kirjallisuuslähtöisten sanataidetuokioiden aineistoksi myös siksi, että kirjoihin voi myöhemmin palata omalla puhelimella Celian Pratsam reader -sovelluksen kautta. Sovelluksen kautta lukeminen voi tuntua joillekin oppilaille saavutettavammalta kuin painetun kirjan. Kun kirjat on lainattu sovellukselle, niiden löytäminen ja käyttäminen on helppoa. Lukeminen jatkuu siitä kohdasta, mihin edellisellä kerralla jäätiin.

Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan innostu lukemaan itsenäisesti kotona, vaikka sanataidetuokioilla kirja olisi tuntunut houkuttelevalta. Jotkut tarvitsevat aikuisen tukea lukemiseen enemmän kuin toiset. Jos kaikki ryhmän oppilaat ovat oikeutettuja Celian asiakkuuteen, voidaan DaisyTrioja lukea yhteisöllisesti valkotaululta. Sanataidetuokioiden lisäksi kirjoja voidaan lukea esimerkiksi oppituntien päätteeksi tai lukutunneilla. Moni Celian tutkimukseen osallistunut oppilas kertoi, että yhdessä lukeminen on mukavampaa kuin yksin.

Ollaan yhteydessä!

Kaikki lukemista edistävät yhteisöt voivat huomioida saavutettavuuden työssään. Olisi tärkeää, että tieto saavutettavista kirjoista tavoittaisi kaikki sellaiset aikuiset, jotka ovat tekemisissä lukemisessa tukea tarvitsevien lasten kanssa. Kouluissa koetaan, että lukemisessa tukea tarvitseville oppilaille on saatavilla heikosti kaunokirjallisuutta. Sanataidekasvattajat ja kirjastoammattilaiset voivat tukea kouluja ja perheitä tarjoamalla tietoa saavutettavista kirjoista. Koulut puolestaan voivat jakaa kirjastoille asiantuntijuuttaan lukemisen vaikeuksista ja kertoa oppilaidensa lukemiseen liittyvistä tarpeista. Olisi myös tärkeää, että kouluryhmät, joissa on tuen tarpeita lukemisessa, kävisivät kirjastossa. Opettajat ja kirjastoammattilaiset voivat toteuttaa tukea tarvitseville ryhmille omia vinkkauksia tai sanataidetuokioita joko kirjastossa tai koulussa.

Celia tukee mielellään kirjastoja, kouluja sekä kaikkia muita organisaatioita, jotka haluavat edistää lasten ja nuorten saavutettavaa lukemista. Celia on pieni organisaatio, mutta yhteistyön voima on yksittäisiä virastoja ja yhteisöjä mahtavampi.

Veera Kivijärvi, pedagoginen asiantuntija, Saavutettavuuskirjasto Celia
veera.kivijarvi@celia.fi