Runeberg-palkinnon ehdokkaat 2020 julkistettu

Vuoden 2020 Runeberg-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat on valittu. Ehdolla ovat:
 
Ralf Andtbacka: Potsdamer Platz. En dikt (Förlaget)
Malin Kivelä: Hjärtat/Sydän (Förlaget/Teos, suom. Laura Jänisniemi)
Laura Laakso: Mrs. Milkyway (Aviador)
Maija Muinonen: sexdeathbabies (Teos)
Meiju Niskala: Sata kirjettä kuolleelle äidille (WSOY)
Pirkko Saisio: Epäröintejä – tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä (Siltala)
Aki Salmela: Eläimen varjo (Tammi)
Antti Salminen: Mir (Poesia)


Valitsijaraadin perustelut ehdokkaille:

Ralf Andtbackan (s. 1963) Potsdamer Platz on runo fyysisestä paikasta mutta myös muuttuva maisema, johon lukija saa astua sisään. Berliinin menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta kuvataan monikielisin keksityistä, yhdistellyistä ja manipuloiduista sanoista rakennelluin segmentein. Potsdamer Platz on paikkaa ja muistia koskeva taiteellinen tutkimustyö mutta myös geopolitiikan ja kapitalismin kerrostumien pohdintaa sekä ihmisyyden ja teknologian rajapinnan tarkastelua. Ekspansiivisen minimalistinen hybriditeos pitää lukijan herkeämättä otteessaan ja tekee vaikutuksen lukemattomilla tulkintamahdollisuuksillaan.

Malin Kivelän (s. 1974) fyysinen tarina Hjärtat piirtää trauman kehollisena ja sielullisena kokemuksena. Kertojaminän kuljeskelua Lastensairaalan käytävillä ja pakkasessa höyryävää Helsinkiä leimaavat aistihavaintojen yksityiskohtaisuus ja intensiteetti. Fyysinen läsnäolo tunkee läpi myös teoksen kielestä, joka on samaan aikaan sekä sykkivää ja tiivistä että kevyttä ja rytmikästä. Teksti tulee lukijan lähelle mutta jättää myös tilaa. Teos henkii vauvantuoksua ja kirjoitustyötä, odotusta ja kiihkoa – kaikkea samalla aisteihinkäyvällä tarkkuudella.

Laura Laakson (s. 1974) esikoisteos, kollaasiromaani Mrs. Milkyway on tekstilaboratorio, kaunokirjallinen pähkinä, sanasirkus ja intertekstuaalinen labyrintti. Kollaasien tapaan se leikittelee myös tekijyyden kysymyksellä. Mrs. Milkyway sallii paljon leikkitilaa rakentamallaan hiekkalaatikolla: se flirttailee lukijan kanssa paljastamisen ja peittämisen välisellä jännitteellä. Kokeellinen rakenne yhdistyy seksuaalisuuden, naisellisuuden ja sukupuolen kysymyksiin, ja vaihtuvien kielirekisterien ilotulituksesta erottuu myös trauman ja hajoamisen ääni.

Maija Muinosen (s. 1983) sexdeathbabies on antiikin tragedian elementtejä hyödyntävä, kuoleman läheisyydessä liikkuva teos. Se käsittelee kauheita ja tuskallisia kokemuksia, sohii tabuja ja matkaa läpi kaaoksen rohkealla kielellä, joka testaa ja venyttää ilmaisun rajoja. Teoksen kieli uskaltaa ulottua infantiilin ja kömpelönkin puheen rekistereihin. Luopumiseen ja kuolemaan viittaa myös tekstiasun kekseliäs painoväri, joka tuo mieleen laskimoveren sinertävyyden. sexdeathbabies lähestyy inhimillisen olemassaolon ydintä ennen näkemättömällä tavalla ja säteilee taiteellisesti uudistavaa voimaa.

Meiju Niskalan (s. 1978) kaunokirjallinen esikoisteos Sata kirjettä kuolleelle äidille yhdistelee fragmentaarista kirjoitusta, kirjemuodon keinoja sekä autofiktiivistä proosaa. Se on suruteos, jota haastavasta aiheesta huolimatta kannattelee ilmava, valoisa kieli. Myös teoksen typografinen asu ja visuaalinen kompositio ovat vaikuttava osa sekä narratiivia että esteettistä ilmaisua. Sata kirjettä kuolleelle äidille on paitsi konkreettinen myös näkemyksellinen esimerkki siitä, miten yksityisiä kokemuksia voi muokata ja käsitellä taiteen keinoin ja antaa ne pois, lahjaksi.

Pirkko Saision (s. 1949) tekstikokoelma Epäröintejä – tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä on novellistiikan ja esseistiikan keinoja hyödyntävä teos. Siinä tarkastellaan halua, tarpeita, rakkautta, ihmisten välisiä suhteita ja kirjoittamisen prosesseja – sekä nähdyksi ja toteutetuksi tulemista. Tunnustaminen merkitsee myös tunnustelemista: teos etenee kohtauksesta tai episodista toiseen pohtien ja luonnostellen. Kerronta on paljaan rehellistä, ilmaisu suvereenia. Teoksen kieli on vivahteikasta ja lauseet teräviä, jopa viiltävän osuvia.

Aki Salmelan (s. 1976) faabeli- ja runoteoksen Eläimen varjo lukeminen on meditatiivinen kokemus, jossa älykkäiden ja herkullisten runojen sanatarkkuutta voi vain ihailla. Hiotun ja tasapainoisen teoksen proosarunot vuorottelevat säemuodon sekä aforististen oivallusten kanssa. Häivähdys vanhanaikaista sivistystä ja viisautta yhdistyy tyylikkäästi faabeliperinteen ajankohtaisuuteen. Eläimen varjossa on voimakas eetos: siinä pohditaan ihmisen ja eläimen välistä suhdetta sekä ihmiskunnan tilaa. Millaisen yhteyden pystymme luomaan toisiimme, entä niihin, jotka eivät ole kuin me?

Antti Salmisen (s. 1983) Mir on fiktiivinen dokumenttikokoelma, joka sijoittaa tieteellisen tyylin rohkeasti lyyriseen tekstimaisemaan. Asiakirjakielen, reportaasien ja päiväkirjamerkintöjen sirpaleista rakentuu postapokalyptisen, vahvasti omalakisen esteettisen biosfäärin kuvaus. Ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta kuvataan fantastisen mykologisen maailmanselityksen kautta. Teos yhdistää jännittävästi, ansiokkaasti ja lukijaa aktivoivasti filosofisen ja humoristisen lähestymistavan. Mir on Lomonosovin moottorin avaaman trilogian itsenäinen jatko-osa.

Valitsijaraati valitsi kahdeksan palkintoehdokasta 242 teoksen joukosta. Tänä vuonna julkistettiin ensimmäistä kertaa myös 18 teoksen pitkä ehdokaslista. Raatiin kuuluivat tänä vuonna kirjailija Sinikka Vuola, kriitikko Marissa Mehr ja FT, kirjallisuudentutkija Julia Tidigs.
 Palkittavan valitsee kolmihenkinen palkintoraati, johon kuuluvat kirjailija Marjo Heiskanen, kriitikko, kulttuuritoimittaja Siskotuulikki Toijonen ja FT, kirjallisuudentutkija Veli-Matti Pynttäri.
 10 000 euron suuruinen palkinto jaetaan Runebergin päivänä 5. helmikuuta 2020.

Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo