Marikan kirjajuttuja: kolme tietokirjaa kirjailijuudesta haaveileville

Teosesittely
6.11.2017

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Kirjallisuuskouluttaja Marika Helovuo

 

Kirja kansiin! Kolme tietokirjaa kirjailijuudesta haaveileville

 

Sadoilla tuhansilla suomalaisilla on pöytälaatikossaan kirjallinen tekele: kasa runoja, romaanikäsikirjoitus tai elämäkerran aihio. Melkein yhtä moni haaveilee salaa siitä, että onnistuisi jonakin päivänä saamaan kirjalleen kustannussopimuksen ja tulisi ihan oikeaksi kirjailijaksi. Näiden kolmen tietokirjan avulla kirjoittajan unelmat voivat toteutua tai tulla ainakin vähän lähemmäs.

 

Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin : kirja kirjoittajalle (Kansanvalistusseura 2004, suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari)

Luihin ja ytimiin -kirjan kansikuva

Yhdysvaltalaisen Natalie Goldbergin vuonna 1986 ilmestynyttä kirjoittamisopasta pidetään jo alansa klassikkona, johon kaikki myöhempien kirjoitusoppaiden kirjoittajat viittaavat. Goldbergin yleiset ja kannustavat neuvot sopivat luettaviksi yhtä hyvin nyt kuin 50 vuoden päästä, ja juuri ajattomuutensa ansiosta teos on pitänyt pintansa kirjoitusoppaiden joukossa.

Teos pyrkii nimensä mukaisesti auttamaan kirjoittajaa pääsemään kirjoittamisessaan luihin ja ytimiin asti. Goldberg kannustaa jokaista etsimään sisältään omaa persoonallista ääntään ja kirjoittamaan rohkeasti, häpeilemättä ja sinnikkäästi. Uteliaisuus maailmaa kohtaan on tärkeää, samoin mahdollisimman monipuolinen lukeminen, mutta kaikkein tärkeintä on se, että kirjoittaa. Vaikka oma teksti oksettaisi, on sanoja siitä huolimatta pantava sitkeästi peräkkäin paperille tai ruudulle ja ajateltava, että epätoivon hetket kuuluvat jokaisen kirjoittajan elämään.

Luihin ja ytimiin sopii luettavaksi minkälaiselle kirjoittajalle tahansa ja sen voi ahmaista missä kirjoittamisurakan vaiheessa tahansa. Jo ennen hommaan ryhtymistään teoksesta voi ammentaa motivaatiota alkuun pääsemisessä, mikä on monen ammattikirjailijankin mielestä se kaikkein hankalin osuus. Kirjoittamisen pyörteissä teos taas tarjoaa neuvoja ja niksejä siihen, kuinka mennä eteenpäin silloin, kun mikään suju, ja se auttaa myös siinä vaiheessa, kun yksi kirja on jo valmiina kansissa ja taas pitäisi aloittaa kaikki alusta.

Goldbergin teos laajenee yleisyydessään elämäntaito-oppaaksi ja sen lukemisesta voi siten olla iloa myös sellaiselle, joka ei kirjoita mitään, ei edes haaveile kirjoittamisesta. Mutta sellaiselle, joka kirjoittaa, Luihin ja ytimiin on aivan pakollista luettavaa.

 

Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi (Tammi 2013, suom. Raija Rintamäki)

Elämä sanoiksi -kansikuva

Eläkeiän kolkutellessa monia alkaa kutkutella ajatus erityisesti oman elämäntarinan kansiin panemisesta, ja työelämän päätyttyä siihen olisi vihdoin aikaakin. Mutta miten kirjoittaa omasta elämästään niin elävästi ja kiehtovasti, että se kiinnostaisi muitakin kuin omaa lähisukua? Miten kirjoittaa jopa niin universaalisti, että oma elämäntarina kelpaisi kustantajalle ja se painettaisiin kirjaksi? Merete Mazzarella jos kuka tietää, miten se tehdään, onhan hän elänyt koko elämänsä lukemalla, kirjoittamalla ja opettamalla kirjoittamista, ja lisäksi hän on kirjoittanut useita julkaisukynnyksen ylittäneitä omaelämäkerrallisia teoksia.

Elämä sanoiksi -kirjassaan Mazzarella keskittyy nimenomaan elämäkertakirjoittamisen saloihin. Hän opettaa lukijoita tarkastelemaan omaa elämäänsä kriittisesti ja katsomaan sen käännekohtia suurennuslasilla. Hän neuvoo aloittelijoita poimimaan oman elämänpolkunsa varrelta merkityksellisiä vaiheita ja kertoo, kuinka ne avataan lukijalle mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja kiinnostavasti, ja miten toisaalta vältetään elämäkerturin pahimmat karikot.

Mazzarellan kirja on ennen kaikkea inspiroiva ideakirja siitä, mistä ja miten elämäkertakirjoittaminen kannattaa aloittaa. Varsinaiset kirjoittamisneuvot annetaan esimerkkitarinoina, joiden kautta kirjailijan oma kiinnostava elämä avautuu lukijalle. Mazzarellan sivistyneisyys ja lukeneisuus tulevat vahvasti esille, ja omien neuvojensa lisäksi hän siteeraa kymmeniä kirjailijoita ja heidän ajatuksiaan kirjoittamisesta. Myös Mazzarellan älykkäässä ja kannustavassa seurassa viihtyy, vaikkei olisi aikomustakaan kirjoittaa yhtään mitään.

 

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Tammi 2011, suom. Jyrki Kiiskinen)

Mistä puhun kun puhun juoksemisesta -kansikuva

Harva keksii etsiä käsiinsä kirjoittamisoppaan kirjaston urheiluhyllystä, mutta Haruki Murakamin juoksukirja kertoo kirjoittamisesta yhtä paljon kuin juoksemisesta. Molemmissa harrastuksissa onkin paljon samaa. Rapakuntoinen sohvaperuna kehittyy hyväksi juoksijaksi vain aloittamalla siitä, että hölköttelee ensin yhden lyhtypylvään välin, ja hyväksi kirjoittajaksi tullaan vain siten, että ensin kirjoitetaan jotain ja sitten kirjoitetaan lisää.

Murakami aloitti juoksuharrastuksensa ollessaan 33-vuotias. Hän oli juuri julkaissut maailmanmenestykseen ponnahtaneen esikoisromaaninsa Suuri lammasseikkailu, ja hän huomasi olevansa kirjoitusurakan jälkeen fyysisesti heikossa kunnossa. Aiempi työ tokiolaisessa baarissa oli pitänyt hänet liikkeessä, mutta nyt kunto oli alkanut laskea ja paino nousta. Murakami ymmärsi, että mikäli hän halusi saada pitkän ja menestyksekkään elämän kirjailijana, hänen olisi raivattava kalenteristaan aikaa myös liikunnalle.

Murakami korostaa kirjassaan sitä, kuinka jokaisen tulisi tehdä elämässään sitä, mihin tuntee sydämessään intohimoa. Kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta, mutta jos jollakulla on, sitä ei kannata jättää käyttämättä. Murakami tiesi aina, että hänen intohimonsa on kirjoittamisessa, ja lopulta hän uskalsi hypätä tyhjän päälle ja ottaa riskin. Se kannatti: onhan hän tätä nykyä yksi maailman arvostetuimmista kirjailijoista ja vuosittain mukana Nobel-kirjallisuuspalkinnon vedonlyöntitilastojen kärkikahinoissa. Murakamin rohkea esimerkki kannustanee kaikkia kirjailijanalkuja ja muistuttaa myös siitä, että istumatyötä tekevän pitää huolehtia myös fyysisestä kunnostaan. Muuten mestariteokset jäävät julkaisematta.

 

Marika Helovuo