Mesimarjani, pulmuni, pääskyni

Vuoden 1997 kotimaisena kirjana on Hilkka Ravilon (s. 18.11.1940) romaani Mesimarjani, pulmuni, pääskyni (Atena). Rankka teos kuvaa keski-ikäisten Sepon ja Soilikin viilennyttä avioliittoa ja heidän menneisyyttään körttikylän pappilassa. Lapsuudesta asti toisensa tunteneen pariskunnan elämää varjostaa rovastin isäjumalainen auktoriteetti ja pappilan kammottava salaisuus. Insestiä, hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä kuvataan raadollisen rehellisesti. Lapsena koettu pahuus vaikuttaa tuhoisasti pitkälle myöhempään elämään ja aiheuttaa ahdistusta myös läheisissä. Teos sai ilmestyttyään hyvin negatiivisen kritiikin Helsingin Sanomissa, mutta se valittiin samana vuonna Finlandia-ehdokkaaksi. 2010-luvullakin romaani on saanut näkyvyyttä ja kehuja kirjablogimaailmassa löytäen uusia lukijoita. "Teltan päätyseinän taivaankokoinen monitori näytti Soilikkia, ääni, jota olin kuullut niin kauan kuin muistin, puhui armon autuudesta. Valomestarin löydyttyä Soilikin läpikuultaviin väreihin ja aineettomuuteen sopivan sävyn sen hento olemus erottui puvun läpi. Siivet sen selässä näyttivät todellisilta ja ihmisten huojuessa nyyhkivänä massana hetken melkein luulin, että lavalla hohti eteerinen yliluonnollinen olento, muualta tullut."