Jäälinna

Norjalaiskirjailija Tarjei Vesaas (20.8.1897 – 15.3.1970) sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1964 teoksestaan Jäälinna (WSOY 1964, suom. Katri Ingman-Palola). Maagisen unenomainen teos kertoo kahdesta yksitoistavuotiaasta tytöstä, Unn ja Siss, joista tulee koulutovereita ja he kokevat tutustuessaan voimakkaan yhteyden tunteen. Seuraavana päivänä Unn menee tutkimaan kosken ylle muovautunutta jäämuodostelmaa monine holveineen ja jää sinne pääsemättä enää ulos. Unnin katoaminen vaikuttaa vahvasti Sissiin, joka muuttuu tragedian myötä hiljaiseksi ja yksinäiseksi. Siss joutuu kulkemaan oman sisäisen jäälinnansa läpi ennen kuin lopulta vapautuu. Kirjailijan lyyrinen tyyli luo vahvoja visuaalisia kuvia. "Neljä silmää välkkyi ja säteili ripsien välistä. Koko peilin täydeltä. Kysymyksiä, jotka puikahtavat esiin ja piiloutuvat sitten taas. En tiedä: välähdyksiä ja säteitä, välähdyksiä sinusta minuun, minusta sinuun, minusta vain sinuun – peiliin ja takaisin, eikä kertaakaan vastausta siihen, mitä tämä on, ei kertaakaan selitystä."