Pimeyden ydin

Vuoden 1965 kotimaisena kirjana on Marianne Alopaeuksen (9.10.1918  10.11.2014) romaani Mörkets kärna (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi vuotta myöhemmin nimellä Pimeyden ydin (Gummerus, suom. Elvi Sinervo). Tekijälleen Kiitos kirjasta -mitalin tuonut teos on naisen kehityskertomus erilaisten aikakaudelleen keskeisten aatesuuntausten virtauksissa. Kaavoihin ahtautunutta suomenruotsalaista kulttuuriperinnettä ja tulehtunutta ilmapiiriä arvostellut kirja alkaa sekä herkällä että voimakkaalla lapsikuvauksella ja jatkuu toisessa osassa kertoen päähenkilö Mirjamin vaiheista tämän muutettua Pariisiin. Levottomuus, liikkeessä oleminen ja vapauden korostaminen ovat toistuvia ominaisuuksia Alopaeuksen kirjojen hahmoille. "Kaupunki joka on lumonnut minut kuin parantumaton rakkaus; palaan sen luo samalla tavoin kuin ihminen etsiytyy sen luo jota rakastaa tuskallisesti ja josta haluaa vapautua. Tahtoo oppia tuntemaan ihmisen kokonaan  samoin kaupungin, tunkeutua syvälle siihen, paljastaa, elää jokaisen mahdollisuuden  ja lopulta päästä eroon. Käyttää ja päästä vapaaksi."