Levoton lapsuus

Vuoden 1942 kotimaisena kirjana esittelyssä on Oiva Paloheimon (2.9.1910 – 13.6.1973) ensimmäinen romaani, omaelämäkerrallinen Levoton lapsuus (WSOY). Paloheimo debytoi runoilijana jo 1930-luvun puolivälissä, minkä jälkeen hän keskittyi romaaninsa kirjoittamiseen. Levoton lapsuus kertoo pihayhdyskunnan lapsista Tampereella kansalaissodan aikaan. Sodan varjossa eletty lapsuus näyttäytyy niin ahdistavana kuin katkeransuloisena ja kiihkeästi kypsyvänäkin. Paloheimo sai tästä romaanista Kalevi Jäntin palkinnon, joka perustettiin teoksen ilmestymisvuonna (ensimmäisen Kalevi Jäntin palkinnon sai kuitenkin Tatu Vaaskivi). Kirjaa on kuvattu psykologisesti nerokkaaksi saavutukseksi ja tyylillisesti todelliseksi kypsyysnäytteeksi. "Kuljeskellessaan pitkin hiljaisia katuja, joilla tapasi toimettomia venäläisiä ja pitkäpalttoisia punakaartilaisia, pohti Lauri moneen kertaan oman pienen persoonansa eriskummallisuutta. Toisaalta hän tunsi olevansa niin tuiki tavallinen, ettei häntä edes erikoisemmin huomattu, ja kuitenkin tapahtui hänessä aivan arvaamattomia ja ihmeellisiä asioita."