Pohjoisen äänitorvi

Kulttuurilehti Pohjoinen alkoi ilmestyä vuonna 1964 ja sen pohjalta syntyi lopulta Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, joka jatkoi kirjojen julkaisemista lehtitoiminnan päätyttyä. Ajan mittaan Pohjoisen kirjojen mainokset tulivat varsin tutuiksi erityisesti Kaleva-lehden lukijoille. Suurin osa kustantamon kirjailijoista oli Pohjois-Pohjanmaalta tai Oulun läänistä kotoisin. Lisäksi Lapin lääni oli osittain edustettuna ja sen myötä myös saamelaiset kirjailijat. Tästä syystä kustantamoa nimitettiin erityisesti pohjoisen Suomen äänitorveksi. Pohjoisen varsin värikkäälle taipaleelle mahtuu kirjava valikoima erilaisia teoksia ja varsinkin kustantamon alkutaipaleella sen suuntausta äänekkäimmät kritisoivat linjattomaksi. Kauttaaltaan Pohjoinen oli 1970- ja 80 luvulla kaunokirjallisuuden kustantamo, jonka suurin osa kirjailijoista oli vasta uransa alkutaipaleella.

Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen julkaisi uransa alkutaipaleella lähinnä tunnettujen oululaisten teoksia. Ajan mittaan yhtiö nosti profiiliaan kustannusrintamalla ja Kirsti Palton teos ”Guhtoset dearvan min bohccot" (suom. Voijaa minun poroni)” oli vuonna 1986 ehdokkaana Finlandia –palkinnon saajaksi. Yksi Pohjoisen tunnetuimpia kirjailijoita kautta aikain on kolmella kielellä kirjoittava Bengt Pohjanen, joka julkaisi kustantamon kautta useita teoksia. Kustannusvalikoimaan kuului muutenkin hyvä kattaus käännöskirjallisuutta.

Myös laajan tuotannon omaava sekä vuonna 1992 kirjallisuuden- ja vuonna 1989 valokuvataiteen valtionpalkinnon saanut Reijo ”Rex” Rinnekangas oli pitkän linjan Pohjoisen kirjailija. Niin ikään paikallisväriä toi Oulun läänin läänintaiteilijana vuosina 1972–1975 toiminut Aku-Kimmo Ripatti, joka julkaisi Pohjoisen kautta mm. kirjailijaäidistään Iris Uurrosta kertovan dokumentaarisen teoksen ”Iris”.

Ajan saatossa palkintoja kahmineiden kirjailijoiden teosten lisäksi Pohjoinen kustansi marginaalisempaa kirjallisuutta, josta hyvän esimerkin tarjoaa yhden Pohjoisen perustajajäsenen Reino Rinteen tuotokset. Rinteen kirjat olivat aluepoliittisia ja luonnonsuojeluun liittyviä teoksia. Hänen tyylinsä vaihteli runoista ja aforismeista tietokirjoihin saakka, sekä julkisuudessa eräistä hänen teksteistään käytettiin persoonallista nimitystä ”uforismit”. Monessa mukana ollut Rinne perusti myös 1950-luvulla Koillissanomat –nimisen lehden, jota julkaistaan vieläkin.

Mielenkiintoisen katsauksen Kulttuurilehti Pohjoisen ja Kustannusosakeyhtiö Pohjoisen taipaleeseen antaa etenkin Tauno Lähteenkorvan toimittama teos ”Pohjoinen: Kustannustoimintaa 1964-2000”, joka tarjoaa historiikin lisäksi mainion näkökulman suomalaiseen kustannusalaan yleisesti. Vuodesta 1988 eteenpäin Pohjoinen on jatkanut toimintaansa Kaleva-konsernin osastona.

Listaa Kustannus Pohjoisen julkaisemista kirjoita pääset selailemaan tästä.

(Kimmo Leijala / Kirjasampo)