KUMINA – uuden kansanmusiikin ja runouden festivaali 20.8.2016

Teemaesittely
26.8.2016
Toimitukselta: Teos | Kirjailija | Teema

Iltapäivä: kirjamyyntiä ja roskarunoutta

Saavuin festivaalin lauantaipäivän tapahtumapaikalle Kirjan talon ja Turun ylioppilasteatterin piha-alueelle iltapäivällä, ja ensisilmäykseni tavoitti vain kirjat katoksen alla keskellä pihaa – ihmisiä ei näkynyt lähistöllä. Osuva tapa aloittaa tämä festivaali omalta osaltani, vain kirjat keskiössä eikä muuta, ajattelin. Melkein heti paikalle sitten saapui myyntipöydän hoitamisessa avustanut, Kirjan talolla tällä hetkellä työskentelevä runoilija Kimmo Leijala. Aloitin kuulumisten vaihdon ohessa tutustumisen Pop up -kirjakauppa Runoalueen pöydällä olleeseen runouteen, jota oli hyvin monipuolisesti – pientenkin kustantamojen runoteoksia oli esillä tavalla, jota ei tavallisissa kirjakaupoissa yleensä näe.


Pop up -kirjakauppa Runoalue. Kuva: Tuomas Aitonurmi

Pian saapumiseni jälkeen paikalle ilmestyi lisää kirjallisuuden tekijöitä: Poesian puolesta runojen myyntipöydästä vastannut runoilija Sirpa Kyyrönen, kirjailija Sami Liuhto (joka esiintyi iltaklubilla yhtyeen kera), omaa myyntipöytää pystyttämään tullut Kolera-kustantaja ja runoilija Susinukke Kosola sekä hänen kustantamonsa runoilija Virpi Vairinen, illan esiintyjiin myös kuulunut runoilija ja spoken word -artisti Harri Hertell… Myöhemmin paikalla nähtiin vielä ainakin runoilija Outi-Illuusia Lilja. Paljon kirjallisuusihmisiä siis oli keskittynyt alueelle!

Iltapäivä kului mukavasti jutustelun ja kirjallisten ostosten teon merkeissä, mutta ohjelmaakin oli ja siihen piti tietysti myös osallistua. Runopilateksen (!) missasin, kun en ollut paikalla vielä sen alkaessa. Lisäksi unohdin käydä tutustumassa taideyhdistys Olohuoneen ohjelmaan, johon kuului mm. korvarunoja, kuunnelmia ja performanssia. Roskarunopajaan onneksi ehdin osallistua! Siirryin siis pihalta sisätiloihin Turun Ylioppilasteatterin aulaan, jonka lattialle oli levitelty tekstiä sisältäviä paperiroskia. Ne olivat pääasiassa erilaisia pois heitettyjä muistilappuja ja kauppalistoja, joista oli siis tarkoitus tehdä runoutta. Tiukkana sääntönä oli, että vain roskista löytyneitä tekstinpätkiä sai käyttää runojen muodostamisessa. Tämä selvä, sain käteeni kynän ja tyhjän paperin. Hetken roskien poiminnan ja aivomyrskyn jälkeen sain hengentuotteeni valmiiksi ja luovutin sen runopajaa vetäneelle Heikki Saurelle kilpailuun osallistumista varten. En siis jaa tuotostani tässä, sillä kilpailun voittajat valitaan vasta syyskuun alussa. Roskarunokilpailuun voi muuten osallistua vielä 31.8. asti Heikki Sauren Kirjoituksia maasta -näyttelyn yhteydessä Turun Kirjakahvilassa! Voittajat saavat palkinnoksi Susinukke Kosolan Tanssiva karhu -ehdokkaana olleen runokokoelman Avaruuskissojen leikkikalu (Sammakko 2016).

 

Iltaklubi: lausuntaa ja kansanmusiikkia

Ylioppilasteatterin tiloissa tapahtuneen iltaklubin ohjelma alkoi myös Heikki Sauren runoudella, jonka taustalla esiintyi FairTrad.-yhtye. Heidän yhteisesityksensä nimi oli Dadakoneen manifesti. Yhtyeellä oli soitinvalikoimassaan myös saha, joka on soitettuna aina mielenkiintoinen. Sen yllättävä monipuolisuus soittimena tuli jälleen esille. Saure lausui julistavaan tyyliin dadarunoaan ja yhtyeen soittama musiikki yltyi ajoittain kakofoniseksi. Esityksen päätteeksi Saure kertoi, että runo oli peräisin maassa lojuneista roskista aivan roskarunokilpailun hengen mukaisesti.


Heikki Saure ja FairTrad. Kuva: Tuomas Aitonurmi

Seuraavaksi FairTrad.-yhtye jäi lavalle soittamaan omaa settiään. Musiikki muuttui vähemmän kakofoniseksi ensimmäisen kappaleen ollessa leppoisan akustista meininkiä iloluontoisen laulun kera. Toisessa kappaleessa ”Ruisrokkia” festarit muuttuivat hilpeästi itsekidutukseksi… Yhtyeeltä kuultiin myös tunnelmoivaa musiikkia sekä perinteisen kansanmusiikin kuuloista ja varsin riehakkaaksikin yltynyttä menoa. Loppupuolen biisit sisälsivät ”bluesin muotoon naamioitua” soitantaa, jazzahtavaa musiikkia ja viimeiseksi ”kantaa ottavaa punkia”! Viimeinen kappale oli nimeltään ”Teddy-karhujen pilattu huviretki” ja siitä jäi mieleen lopussa kuultu: ”jos metsään haluat mennä nyt, urbaaniviikkoon päädyt.” Monipuolista ja taitavaa bändiä oli ilo kuunnella, soitto toimi sekä Sauren lausunnan taustalla että omaa tuotantoa esittäessä.

Seuraavana esiintyi runoilija Panu Tuomi, jonka 10. runokokoelma Hiekkalinnojen alkemia (WSOY) ilmestyi tämän vuoden keväällä. Tuomen kirjoitusprosessi vaikutti kiinnostavalta – hän kertoi kontanneensa runoliuskojen seassa lattialla, sillä ne eivät mahtuneet seinälle. Tuomen teoksessa on tarkka matemaattinen rakenne (siitä voitte lukea lisää teostietosivulta), mutta hän oli kirjoittanut runot kuitenkin luettavaan muotoon. Esiintyminen edusti illan ohjelmassa perinteisempää runonlausuntaa.


Panu Tuomi. Kuva: Tuomas Aitonurmi

Lausunnasta siirryttiin seuraavaksi lauluun, sillä Ylioppilasteatterin lavalle nousi Nikola Kurkilahti, joka esitti anarkistisia ja vapaudellisia työväenlauluja. Hän oli suomentanut osan lauluista itse, osa oli muiden suomentamia. Kurkilahti on koonnut myös teoksen Anarkistisia työväenlauluja (Kolera 2016), joka sisältää kahdeksan laulua suomennoksineen ja nuotteineen sekä laulujen taustatietoa. Kurkilahti esiintyi iltaklubilla akustisen kitaran säestyksellä vähäeleisen vakuuttavasti. Tämän viralliseen ohjelmaan kuuluneen esityksen jälkeen hänellä oli keikka myös pihalla.


Nikola Kurkilahti. Kuva: Tuomas Aitonurmi

Tauolla ehdin saada Koleran ja Lumoojan myyntipöydältä mukaani kuittikirjoittimen kautta printatun runon valitsemastani aiheesta! Sen jälkeen ohjelma taas jatkui. Vuorossa oli mielenkiinnolla odottamani Sami Liuhdon taudinkuva, joka esittää, kuten juontaja kuvaili, ”melodista musiikkia äkkiväärän runouden kera”. Estradilla oli #imarriedasocialdemocrat-paitaan pukeutuneen Liuhdon lisäksi kaksi muusikkoa, joista toinen soitti harmonikkaa ja toinen erilaisia kielisoittimia, mm. viulua. Omaperäisesti lausuntaa ja varsin hienostunutta musisointia yhdistävä konsepti toimi todella hyvin! Liuhdon teksteissä oli myös ajankohtaisia ilmiöitä, esimerkiksi ”balladissa” mainittiin niin ”stallarit” kuin ”suvakit”. Myös muiden tekemiä tekstejä esitettiin: Aura Nurmea, Karri Kokon kirjaa Retweeted (ntamo 2016)… Henriikka Tavin teksti kuultiin todella kauniina sävellyksenä. Keikan lausahduksista olen olennaiseksi todennut ja muistiinpanoihini poiminut: ”Turussa oli entisessä paskahuussissa baari.” Nyt tuo fakta on sitten tähänkin ikuistettu.


Sami Liuhdon taudinkuva. Kuva: Tuomas Aitonurmi

Seuraavana ohjelmassa olleen Harri Hertellin näinkin esiintymässä jo keväällä Helsingissä Crowd-kiertueen avajaistapahtumassa. Hän kertoi esittävänsä joitakin runojaan nyt livenä ensimmäisen kerran, joten tapahtumassa oli hänellekin jännitettävää. Ikävä kyllä lisäjännitystä tilanteeseen toivat tekniset ongelmat, joiden takia Hertell ei alkuun saanut biittejä kuulumaan lausuntansa taustalle, kuten tarkoituksena oli. Esiintymisen ensimmäinen numero olikin siis ”runonlausuntaa paljaimmillaan.” Sitten biitit saatiin kuulumaan ja meno jatkui tarkoitetunlaisena puhemusiikkina.


Harri Hertell. Kuva: Tuomas Aitonurmi

Iltaklubin viimeisenä esiintyjänä oli kolmimiehinen Kalamiehet. Yhtye tekee kansanmusiikkia tietysti kalastuksesta, koska he pitävät siitä! Kalamiesten musiikki oli reipasta ja ainakin omanlaistaan, eivätkä jälleen hieman vaivanneet tekniset ongelmat haitanneet yhtyettä liiaksi. Oman laulunsa olivat saaneet esimerkiksi made ja silakka. Yhtyeen esiintymisen jälkeen oli sitten aika poistua kotimatkalle pimenevään elokuiseen iltaan.


Kalamiehet. Kuva: Tuomas Aitonurmi

 

Lopuksi on tietysti jälleen hyvä esittää summausta ja yhteenvetoa tapahtumasta. Olin hyvin tyytyväinen paikalle pääsemisestäni, sillä tapahtuma oli suorastaan täydellinen kaltaiselleni kirjallisuuden, musiikin ja intertekstuaalisuuden ystävälle. Hyvä, että KUMINA-festivaali on vuosittainen tapahtuma, joka on laajentunut aikaisemmasta monipäiväiseksi, joten siihen varmasti panostetaan jatkossakin. Suosittelen siis osallistumaan tuleville festivaaleille!

 

Tuomas Aitonurmi 
Informaatikko ja toimittaja
Kirjasampo

 

Lisätietoja:
Kumina-festivaalin sivut
Festivaalia järjestävät Kirjan talo – Bokens hus ry, Osuuskunta Turun Kirjakahvila, Runoyhdistys Nihil Interit, Kulttuuriyhdistys Ida ry ja LITTERA BALTICA.
 

Toimitukselta