Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Heikki Niskan runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

Sivupiiri
22.1.2016

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

 
syntymävuosi: 1961
asuinpaikka: Helsinki
perhe: naimaton
 
Kuinka runoilijan urasi alkoi?
Opettajani olivat innostavia, he saivat minut laajemminkin kiinnostumaan kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Osallistuin muutamille kirjoittajakurseille, joilla sain positiivista palautetta. Eräs opettaja patisti minua osallistumaan Nuorison taidetapahtumaan. Lähetin kilpailuun runoja, jossa sijoituin 20 parhaan joukkoon. Palkintoleirillä, jossa opettajanani oli Kari Levola, aloin itsekin uskoa lahjoihini. Vakuutuin myös, että minulla on oma ääni ja sanottavaa.
 
Miksi kirjoitat lastenrunoja?
Lapsuuteni ei ollut kovin onnellinen, lähipiirissä oli sairautta, ja jouduin pelkäämään paljon. Ehkäpä olen luonut nyt runoissani tyystin erilaisen maailman, jossa on myös iloa ja lämpöä. Jotenkin olen säilyttänyt lapsen minäni, olen utelias ja kyselevä. Haluan levittää hyvää mieltä ja toivoa kaiken karuuden ja kyynisyyden keskelle.
 
Runoni syntyvät...
Tämä onkin kiperä kysymys. makuuasento on inspiroiva: järkitutka ja kontrolli unohtuvat. Innoittajana voi olla milloin mikin: maalaus, taulu, väärin lukeminen, musiikki. Kirjailija pitää aina korvansa auki, varsinkin lapsilta oppii paljon. Tarvitsen paljon näennäistä joutilaisuutta, luonnossa vaeltelua, yksinäisyyttä.
 
Minun runoraittini on...
nyt hyvin selkeä. Jätin raskaan ravintolatyön lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen ja
aloin päätoimiseksi kirjailijaksi. Aika epävarmaa ja pelottavaakin, mutta myös vapaata ja sydäntä lääkitsevää!
 
Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?
Hyvärytminen, tuore, yllättävä, muttei itsetarkoituksellisesti. Konkreettinen, napakka.
 
Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?
Pitää olla utelias elämälle. Taidetta ei synny ilman herkkyyttä eikä avoimuutta. Pitää uskaltaa elää, tehdä virheitä, koheltaa, tavata ihmisiä laidasta laitaan. Sitä kautta syntynee myötätuntoa, jopa rakkautta kuvattavia kohtaan.
 
Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?
Jokaisesa hahmossa on runoilijaa itseään. Kirjasta "Satakieli ja lakaisukone" ehkä sivun 9 kissa tai sivun 45 jäänmurtaja, joka haluaisi levätä, eikä olla niin karski.
 
Mielestäni kannattaa lukea:
Kunnaksen, Lindgrenin ja Janssonin tuotanto kiehtoo aina. "Pikku Prinssi" riipaisee vielä enemmän aikuisena kuin lapsena. Andersenin "Pieni merenneito" koskettaa samoin aina. Henning Mankellin "Kohti etäistä tähteä" on mielestäni hieno kirja. Hurmaannuin myös Irmeli Sandman Liliuksen kirjasta "Yksisarvinen". Runoista pidän Leena Laulajaisen tuotannosta, niissä on usein pakahduttavaa kauneutta. Letkeää menoa on Jukka Itkosen ja Ilpo Tiihosen tuotannossa.
 
Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä
Nukunausta Nekkulaan, Elävien runoilijoiden seura, 1994.
Taikakissan värit, WSOY, 2010.
Yrren avaruusmuodot, WSOY, 2010.
Peikkovaara, Tammi, 2011.
 
Teksti julkaistu alunperin Runoraitti-sivustolla ja Okariinossa, päivitetty viimeksi 23.8.2011. 
Siirretty Kirjasampoon 22.1.2016