Kirjabloggaajien lukuvinkkejä kesälle 2014

Kirjasammossa kokeiltiin uutta yhteistyömuotoa: muutamaa suomalaista kirjabloggaajaa pyydettiin esittelemään kolmea kirjaa kesälukemiseksi. Haasteeseen vastasivat Taika Dahlbom Kirjasfääri-blogista, Kirsi Hietanen Kirsin kirjanurkka -blogista, Päivi Heikkilä-Halttunen Lastenkirjahylly-blogista ja Katja Jalkanen Lumiomena-blogista. Tässä ovat heidän yhteensä 12 suositustaan kesäkirjoiksi 2014!

Taika Dahlbom / Kirjasfääri

Sami Lopakka: Marras (Like 2014)

Sentenced-yhtyeen kitaristi kertoo suomalaisen metallibändin kuukauden mittaisesta Euroopankiertueesta, jolla lähestulkoon kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Erittäin mustaa huumoria ja rockelämää tuutin täydeltä.

Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta (Kuoriaiskirjat 2013)

Shimo Suntilan teoksessa on sata pientä suurta uuskummaa tarinaa. Kukin mielikuvitusta kutkuttava tarina on tasan sata sanaa pitkä. Lyhytkin tarina voi kuitenkin viedä toisiin maailmoihin ja aikoihin - ja parhaimmillaan löytää ihmeen arkipäivästä.

Tuomas Vimma: Ruutukymppi (Gummerus 2013)

Ruutukymppi jatkaa siitä, mihin Raksa jäi. Raamikas rakennusinsinööri Sami remppaa nyt niin firman leivissä kuin reality-tv:ssä. Remppavinkkejä ja romantiikkaa, sekä ihanan iljettävä kuva suomalaisesta rakennusbisneksestä.

Kirsi Hietanen / Kirsin kirjanurkka
 

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä (Tammi 2004)

Täydellinen romaani, joka sopii luettavaksi minä vuodenaikana hyvänsä. Teos sisältää tarkkaa ajankuvausta, vahvan ja aidon lapsinäkökulman, perhetarinan ja murhamysteerin.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos 2012)

Hauraan kaunis ja kuulas dystopiakuvaus, joka puhuttelee vaativaakin lukijaa. Suosittelen myös niille, jotka vierastavat tieteiskirjallisuutta. Itäranta riisuu aseista tiukimmatkin vastustelijat.

Hugleikur Dagsson: Huumorin musta kirja. 666 valittua (Atena 2012)

Viiltävän musta huumori paljastaa pelottavasti lukijan mielen pimeimmät komerot. Naivistisen yksinkertainen piirrosjälki yhdistyy terävään analyysiin ihmisyyden eläimellisyydestä. Lue, jos uskallat, ja naura, jos kehtaat!

Päivi Heikkilä-Halttunen / Lastenkirjahylly

Lastenkirjoissa kesään liittyy aina paljon seikkailua, auringonpaistetta ja vapauden riemua. Niissä ei murehdita lasten hoitojärjestelyistä ja aikuisilla on aina aikaa lapsille. Nämä kolme kuvakirjaa eri vuosikymmeniltä kiteyttävät kesän vieton suloisen joutilaisuuden tavalla, joka viehättää myös aikuista lukijaa.

Hans Malmberg & Gunnel Linde: Ikimetsässä, suomentanut Eila Kivikk'aho (WSOY 1966)

Ruotsalaiset ovat kesäidyllin luomisen mestareita.  Hans Malmbergin technicolor-värikuvat on photoshopattu 1960-luvun alkeellisella tieto-taidolla, ja lopputulos viehättää juuri tässä amatöörimäisyydessään myös uuden vuosituhannen jo kaiken nähnyttä ja kokenutta kuvan katsojaa.

Gunnel Linden tarinassa sisarukset hukkaavat äitinsä kihlasormuksen ja pääsevät kissanluukun kautta lilliputtiseikkailuun. Unen ja sadun raja on häälyvä ja jokainen voi tulkita huiman seikkailun mieleisellään tavalla.

Edith Unnerstad & Ilon Wikland: Kirsikkakestit, suomentanut Marjatta Kurenniemi (Weilin+Göös 1971)

Lapsena kadehdin aina ruotsalaisten lastenkirjojen kesänviettoa: kaikissa kirjoissa tuntui vallitsevan sama Astrid Lindgrenin kirjoista tuttu melukylämäinen toimeliaisuus ja luova leikki. Osa tästä vaikutelmasta johtui varmasti siitäkin, että Ilon Wikland kuvitti paljon 1960–70-lukujen lastenkirjoja.

Timo, Titti ja Jojo viettävät kesää isoäidin luona ja saavat luvan yöpyä ulkona teltassa. Lapset havahtuvat outoihin ääniin ja yllättävät kirsikkavarkaan itse teossa. Seuraavana aamuna kerätään kaikki kirsikat ennen kuin rastaat ehtivät apajille.

Kun aikuisena sain oman kirsikkapuun, olin pettynyt, sillä kirsikat eivät maistuneetkaan niin makeilta kuin tässä lapsuuden suosikkikirjassani väitettiin!

Anna ja Eppu Nuotio & Kristiina Louhi: Veikko ja Veikko lomalla (Otava 2013)

Viisivuotias Veikko asuu kaksistaan isänsä kanssa Gunilla Bergströmin Mikko Mallikkaan tapaan ja äidistä ei kerrota lainkaan. Sänkitukkainen ja muodoiltaan varsin raamikas Veikon isä on jopa tatuoinut Veikon nimen sääreensä!

Miehen mallia Veikko saa myös samassa talossa asuvalta vanhalta Veikko-sedältä, joka riemukseen pääsee mukaan pikku-Veikon ja isän kesämökille. Aurinkoiseen kesäpäivään mahtuu monta sattumusta. Pikku-Veikko oppii vuolemaan puukolla kaarnaveneen ja saa hyviä vinkkejä onkimiseen.

Katja Jalkanen / Lumiomena
 

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä (Schildts & Söderströms 2014)

Heinäkuussa 1976 Lontoossa on piinaavan kuuma ja Ison-Britannian hallitus antaa ohjeistuksen helleaallon varalle, sillä vedestä alkaa olla pulaa. Irlantilaistaustaisen Riordanin perheen isä katoaa ja katoaminen kokoaa perheen yhteen. O'Farrellin romaani tempaisee mukaansa helteiseen tunnelmaan ja keskittyy tarkastelemaan perhedynamiikkaa sekä katolisen ja sekulaarin maailman eroja. Romaani sopii luettavaksi laiskana hellepäivänä - juuri silloin, kun kuumuus käy raskaaksi ja mieli kaipaa jonnekin tuulen ja luonnonvoimien pauhaamisen äärelle. Kirja sopii hyvin myös brittikirjojen ja Lontoon ystäville.

Johan Bargum: Syyskesä (Tammi 1993)

Syyskesä on tarina nykyisyyden ja menneisyyden kohtaamisesta, lapsuusmuistoista, salaisuuksista ja saaristolaismaisemista. Se on klassinen veljestarina, läsnäolevan ja kauas paenneen veljen kertomus. Bargum kirjoittaa sekä tunnelmoiden että suoraviivaisesti. Kauniin melankolian ja rosoisuuden vuorottelu tekee kirjasta kiinnostavan, intiaanikesän aistillisuus ja kiiltomatojen aika täydellistä luettavaa loppukesään.

Helvi Hämäläinen: Kylänruusut (WSOY 1998)

Runollinen kertomus suomalaisesta suviyöstä on iIkikurinen rakkauskirja, tarkka kyläyhteisökuvaus, kesäisen luonnon ylistys ja usvainen metamorfoositarina. Hämäläisen romaani on ilakoiva, ilkikurinen, paikoin sarkastinenkin kirja. Kirjan voisi lukea vaikkapa pihakeinussa, sillä kesäyönä kaikki on mahdollista: silloin kun pensaat lentävät ja ruusupensaat ovat noituutta täynnä, ovat "keijukaiset niin kuin kajo ilmassa".

Artikkelin toimitti Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo