Kirjasammon kevät: Tuhat loistavaa tulevaisuutta

Tuhat loistavaa tulevaisuutta

         äideistä, kirjoista ja hipstereistä

Kirjoja lukevat väärät ihmiset.

Ne jotka lukevat, kuolevat  pois. Ja ne jotka jäävät eloon, ovat tietokoneen ääressä valvovia teinejä – kirjoista ne eivät ole kuulleetkaan.

Lukeminen on uhanalaista puuhaa. ”Pian”, sanoo Philip Roth, ”se on yhtä suosittua kuin nykyisin on lukea latinaksi antiikin kirjallisuutta. Miten kirja voisi kilpailla liikkuvan kuvan kanssa?”

Viisas mies, toivon että väärässä.

Myös Kiinassa eli viisaita miehiä. Ne uskoivat, että historia kulkee ympyrää.

Ensin keksitään jotain uutta ja kiiltävää – ja nuoret rakastavat sitä. Koska kaikki haluavat olla nuoria, se lyö pian läpi, siitä tulee massailmiö. Mutta nyt liian monet pitävät siitä, se alkaa näyttää typerältä, se hylätään. Ja aikaa kuluu, sukupolvi kuolee pois, lapsenlapset löytävät ullakolta arkun, ja siinä se on taas.

Se löydetään uudestaan eri aikoina. Se unohdetaan joskus, mutta koskaan se ei katoa. Sillä on tuhat elämää tuhantena aikana.

Ehkä tämä laki kertoo jotain myös kirjan tulevaisuudesta.

Suomessa kasvoi sukupolven verran naisia, jotka lukivat kaiken minkä näkivät. Niitä pyörii yhä kirjastoissa, gallerioissa, konserteissa, luovan kirjoittamisen kursseilla.

Ja kun eivät lukeneet, ne naiset tekivät lapsia. Maailmaan syntyi iso lauma ihmisiä, joiden äidit rakastivat kirjoja. Ei lukeminen enää voinut olla tyylikästä, sitä tekivät liian monet ja liian vanhat ihmiset.

Iski tämä virtuaalinen kapina: teinien pako tietokoneille. Ja vähitellen koko ihmiskunta on seurannut perässä. Yhden sanan lauseita, hymiöitä, tykkäyksiä – mikä ihana uusi maailma.

Mutta kannattaa varoa: siitä on tulossa sietämättömän suosittu.

Ja kun kulttuuri on nopeutunut liian kauan, se voi uudistua vain hidastumalla.

Silloin nuoret alkavat penkoa historiaa: ne löytävät tarinoita hulluista naisista, jotka antoivat koko elämänsä runoudelle – luodakseen jotain valtavaa. Ne ihastuvat kadonneen maailman taiteilijoihin, jotka etsivät valaistumista, kokaiinia ja vapaata seksiä: ja kirjoittivat siitä suuria kirjoja.

Ennustan näin:

Lukemisen pelastavat tulevaisuuden hipsterit. Ne ovat taiteilijoita leikkiviä tyttöjä, jotka liftaavat Bathiin Englantiin Jane Austenin romaanien perässä.

Niillä on hurjia androgyynisiä kampauksia. Ne penkovat isovanhempiensa vaatekaappeja. Ne pakkaavat laukun täyteen kirjoja. Ne kirjoittavat psykoseksuaalisia vuodatuksia tunteistaan.

Eikä mikään olisi niille yhtä tyylitöntä kuin ”tulla toimeen” tai ”olla onnellinen”. Ei. Ne haluavat kokea kaiken! Ne haluavat selvittää elämän ongelman. Ne haluavat tajuta mikä ihminen on.

Ja ne lukevat. Ne lukevat niin että silmiin sattuu.

Sillä lukemista ei voi pakottaa nousuun. Twitter, bloggailu tai sähkökirja eivät sitä pelasta.

Siitä tulee suosittua vasta kun yksi maailma on kadonnut. Vasta sitten kun ”aikuisten maailma” on naurettavan virtuaalinen.

Vasta kun kirja on kuollut ihan vähän, se voidaan löytää uudelleen.

Silloin on taas helppo tajuta, ettei maailmassa ollut mitään parempaa kuin lukea. Että se avasi ihmeellisiä maailmoja.  Että paratiisi oli niin lähellä.

Ilmari Envall

Kesälle 2014: täydellisiä kirjoja