Joulupukin tarina

Mistä Joulupukki tulee, mitä Joulupukki tekee kesäisin ja miksi Joulupukki ylipäänsä on juuri Joulupukki? Miten Joulupukki ehtii joka paikkaan? Kuka tekee lahjat? Keitä tontut ovat? Onko Joulupukilla taikaporoja? Miten Joulupukki voi tulla, jos ei ole lunta? Oleellisia kysymyksiä, joihin moni vanhempi lienee tänäkin jouluna törmännyt. Mutta ei hätää, upouusi joulukirja osaa vastata kaikkiin tärkeisiin Joulupukkia koskeviin kysymyksiin.

Paula Havasteen viehättävä saturomaani Joulupukin tarina (Gummerus 2006) on oivallinen lähde kaikille Joulupukin perimmäistä tarkoitusta pohtiville lapsille ja aikuisille. Kirja on nimensä mukaisesti tarina Joulupukista, siitä miten Joulupukista tuli Joulupukki ja mikä on Joulupukin työn todellinen tarkoitus. Teos valottaa myös tonttujen taustaa ja joulutonttuheimon syntymistä. Se on myös tarkka kuvaus Lapin vuodenkierrosta. Luonnossa ja arkisissa töissä näkyvä vuodenaikojen vaihtelu on kuvattu niin elävästi, että lumen narinan suksien alla ja tunturipuron solinan voi lähes kuulla korvissaan, vastasataneen lumen haistaa ja tuntea yöttömän kesän taianomaisen voiman.

Havaste punoo taiten Joulupukin osaksi eri maissa esiintyvien hyvää tekevien hahmojen ketjua (Pyhä Nikolaus, Sinterklaas, kuningas Venceslaus, Père Noël, Les Bauxin paimen ja La Befana). Suomalainen Joulupukki viettää Korvatunturin kupeessa rauhallista elämää. Hän elää sovussa luonnon kanssa, ymmärtää eläinten puhetta ja on tunturin eläimien suuressa suosiossa avuliaisuutensa vuoksi. Kerran vuodessa taikavoimat täyttävät Joulupukin ja taikavoimien avulla hän yhden päivän ja yön aikana vie iloa ja hyvää mieltä lapsille. Taikavoimansa Joulupukki saa revontulilta ja sen merkkinä hän kantaa kaulassaan revontulikiveä.

"Joulupukki mietti. Hänestä tuntui kuin hän olisi elänyt aina. Siitä hän taikavoimaisuutensa alkuaan keksikin, kun vuodet eivät tuntuneet vanhentavan häntä. Ihmiset ympärillä muuttuivat, mutta hän itse pysyi ennallaan. Taikavoimaisuus ei ollut pelkästään hauskaa. Hän yritti löytää kaltaisiaan ja lähti suruissaan pois kotoaan, kulki kauas ja kauan. Vasta aikojen kuluttua jossakin etäällä etelässä hän oivalsi, että hänen erilaisuuteensa saattoi olla jokin syy. Ehkä hänellä oli jokin tehtävä elämässään." (S. 17-18.)

Tarinat Pyhästä Nikolauksesta, Sinterklaasista ja muista elämänsä hyvän mielen jakamiselle pyhittäneistä hahmoista saa Pukin löytämään elämälleen tarkoituksen ja niin saamme lukea joulupukin ensimmäisestä taianomaisesta yöstä:

"Joulupukki muisti miten iloiseksi hän oli tullut oivallettuaan, että voisi käyttää pitkää elämäänsä hyviin tekoihin. Hän päätti viedä ilon ja ystävyyden sanomaa kaikille lapsille, jotka vain ehtisi tavoittaa, ja aloitti heti seuraavana yönä. Se oli jouluaattoyö. Sinä jouluna taikavoima valtasi hänet ensimmäistä kertaa. Taivaalle syttyivät revontulet, joita harvoin nähtiin niin kaukana etelässä kuin minne hän oli matkoillaan ehtinyt. Revontulet leimahtivat alas maahan asti ja kaappasivat Joulupukin mukaansa. Ennen kuin tiesikään hän oli kiitänyt lapsen luota toisen luo, jakanut joulun iloa ja ihmettä ja saanut lukemattomat lapset hymyilemään onnellisena. Kun aamu viimein koitti, revontulet pudottivat lopen uupuneen Joulupukin Suomen Lappiin keskelle lumista tunturia, Korvatunturin komeisiin maisemiin." (S.18.)

Joulupukin tarina kuvaa aikaa, jolloin Joulupukin yksinäinen elämä mullistuu. Ensin hän saa seurakseen pienen Säihky-hömötiaisen, joka ilmoittaa jonain päivänä tekevänsä niin suuren sankariteon, että revontuletkin kumartavat häntä. Vähitellen Joulupukin uuteen tupaan muuttaa lisää väkeä, kuten lörpöttelevä varis ja toimettomaksi jäänyt riihitonttu Onni, sittemmin ensimmäinen joulutonttu.

Mutta saturomaani ei olisi saturomaani ilman hyvän ja pahan välistä taistelua. Pyyteettömästi hyvää mieltä ja iloa jakava Joulupukki on saanut vastapelurikseen ilkeän Staalon, joka kadehtii Joulupukin revontulilta saamaa taikakiveä. Staalo haluaa kaapata kiven itselleen ja lopettaa joulun. Staalon apuna ovat peikot, joista hän taikavuorellaan kouluttaa hirmuista taistelijajoukkoa.

Sympaattisesti kuvattu Joulupukki, sopivasti annosteltu jännitys, hiljainen huumori ja kerronnan rauhallisuus, joka antaa yhteisissä lukuhetkissä tilaa lukijan ja kuulijan keskusteluille, tekevät Joulupukin tarinasta hyvänmielen kirjan, jonka parissa viihtyy pyhien jälkeenkin. Joulupukin tarina osaa myös vakuuttaa lukijansa - juuri tällainenhan suomalainen Joulupukki on.

- Tuija Lassila -
 

Viimeksi päivitetty 22.12.2008
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 9.11.2011