Reijo Mäki

Reijo Mäki on kirjoittanut uransa aikana liki kaksikymmentä dekkaria. Hän itse kuvailee kirjojaan kovaksikeitetyiksi kaupunkidekkareiksi, joissa on aina pilkahdus nokkelaa miehistä huumoria ja huulenheittoa, toimintaa, naisia ja seksiä sekä kapakoissa ryypiskelyä. Hänen ensimmäinen kirjansa Enkelipölyä ilmestyi 1985.

Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares on Mäen dekkarien hahmoista tunnetuin. Hän seikkailee useimmissa romaaneissa ja sen lisäksi vielä monissa yksittäisissä novelleissa. Ensimmäisen kerran tapasimme Vareksen Moukanpelissä (1986). Kirjailijan kotikaupunki Turku onkin hänen useimpien romaaniensa tapahtumapaikkana, ainakin Jussi Vares -kirjoissa. Vares on hahmona ristiriitainen. Hänessä on antisankarin piirteitä: hän on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, alkoholisoitunut ja sitoutumiskammoinen naistenmies ja hieman repsottavan oloinen renttu. Samalla hänessä on oikeamielisyyttä, hän on huumaani, jopa luotettavan oloinen eikä hänessä ei ole mitään pahaa. Vares on nahkojaan myöten oman lajinsa eli hikisen dekkarin edustaja myös siinä, että hänellä on levottomat jalat ja paljon moukan tuuria. Mäen viljelemä huumori ja piikittely on myös nautittavaa luettavaa, koska se ei kumartele kenellekään. Mäki laukoo Jussi Vareksen suulla mielipiteitä taiteesta, naisista, elämästä, kehitysavusta ym. ilman poliittisen korrektiuden häivääkään.  Hän sanoo asioita, joita monet ajattelevat, mutteivät kehtaa päästää suustaan moukkamaisuuden pelossa. Romaaneissa on myös groteskeja piirteitä; esimerkiksi muovikassissa naisen päätä kantava huumehörhö Pahan suudelmassa, jossa Vares selvittelee tuttavansa tyttären rituaalimurhalta näyttävää tappoa. Myös monissa yksittäisissä novelleissa kuvataan makaabereja ja groteskeja tapahtumia.

Vares tuntuu monesti ravaavan kirjoissa ravintola Uuden apteekin ja Olavin Krouvin sekä oman Kaskenmäellä sijaitsevan kämppänsä väliä. Nämä paikat muodostavatkin Bermudan kolmion, josta Vares ei pääse irtautumaan tai edes halua irtautua. Viina solahtaa alas kurkusta, ja naiset tulevat ja menevät. Välillä, kuten romaanissa Keltainen leski (1999), Vares potee kuitenkin kriisiä; jotain tuntuu puuttuvan elämästä, kapakoissa riekkumisessa ei enää ole sitä samaa hohtoa ja ikä painaa päälle. Tämä tuo Jussi Vareksen hahmoon lisää syvyyttä ja realistisuutta.

Vares ei suinkaan aina seikkaile Aurajoen rannoilla Turussa. Marraskuu on musta hauta (1988) romaanissa Vares joutuu varjostustehtäviin Tallinnaan. Keikka muuttuu kuitenkin huomattavasti eri kaliiperin tehtäväksi, kun Vares saa selville, että kaiken taakse kätkeytyy Viron puoluesihteerin murhaaminen. Jäätyneessä enkelissä (1990) liikutaan Porissa ja Kuoleman kapellimestarissa (1991) Vares lähtee tappajan perässä Tukholmaan.

Reijo Mäen kirjojen toinen toistuva hahmo on Tukholman poliisin leivissä työskentelevä Sakari Roivas, joka on päähenkilönä kirjoissa Liian kaunis tyttö (1993) ja Kruunun vasikka (1994). Roivas on kotoinen poliisi, joka työskentelee ylikonstaapelina Tukholman rikospoliisissa. Hänessä on samoja inhimillisiä ja humaaneja piirteitä kuin Jussi Vareksessa, mutta muuten he ovat hahmoina hyvin erilaisia. Roivaksessa ei ole boheemiudesta tietoakaan, hän on tuiki tavallinen, hieman jopa jyrnyttävä suomalaismies Tukholmassa.

Monet Reijo Mäen dekkareista käsittelevät ajankohtaisia aiheita ja tuovat esille yhteiskunnan epäkohtia. Samalla hän on aiheita käsitellessään myös kriittinen. Hän paljastaa valtarakenteita ja käsittelee useissa kirjoissaan juuri vallan väärinkäyttöä ja valtaa pitävien moraalittomuutta. Mäen oma tausta pankkimaailmassa on varmasti osaltaan vaikuttanut hänen teostensa aiheisiin. Sekä Rahan kääntöpiiri (1994) että Satakieli lauloi yöllä (1987) sijoittuvat pankkimaailmaan. Rahan kääntöpiiri käsittelee lamavuosien aikaa ja rahanpesua sekä petoksia, ja se on täynnä tarkkaa kuvausta rahan mahdista ja rahamaailman koukeroista. Oikeudenmukaisuus ja humanismi nousevat tärkeiksi teemoiksi.

1990-luvulla Mäki kirjoitti myös erikoisen romaanin Tatuoitu taivas (1996), joka on sekoitus science fictionia ja perinteistä dekkaria. Mäki on kirjoittanut myös novellikokoelman Aito turkki (2001) sekä yksittäisiä novelleja, joita on julkaistu eri lehdissä. Hän on kirjoittanut myös Kirjapaino Kotevan Yrityshistoriikin Viisi värikästä vuosikymmentä (1995).

Se, mitä seuraa tulevaisuudessa, on auki. Kirjailija on todennut Kari Levolan haastattelussa Ruumiinkulttuuri-lehdessä, että hän lupaa jatkaa nykyistä dekkarilinjaansa vuoteen 2001 asti, jonka jälkeen vuorossa olisivat tajunnanvirtadekkarit. Vuonna 2002 ilmestynyt jännäri Pitkä lounas on kuitenkin perinteinen dekkari, mutta se esittelee lukijoille uuden päähenkilön - turkulaisen rikoskirjailija Vertti Hietasen.

Nyt vain odotellaan.

Laura Pitkonen (2002) Viimeksi päivitetty 5.12.2009

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 27.6.2013