Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Tyttökirjan päivitystä - Päivi Lukkarila

Kirjailijaesittely
19.6.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Tyttökirja on minusta kiinnostava kirjallisuudenlaji. Miten tyttöjen ja naisten elämä niissä kuvataan, miten kuvauksen kohteena oleva aikakausi niissä näkyy, millaista naiskuvaa ne tarjoavat lukijoilleen ja miten naiskuva on muuttunut – siinä muutamia syitä kiinnostavuuteen. Liki jokainen keski-ikäistynyt naislukija on oman osansa tyttökirjatarjonnasta nauttinut ja jokaisella lienee vankka käsitys siitä, millainen on hyvä tyttökirja. Tyttökirjoihin liitetään usein nostalgiannälkää, vanhanaikaisuutta ja kaikista sanavalmiista ja reippaista sankarittarista huolimatta kuitenkin hiukan pölyistä ihmiskuvaa. Onneksi se ei ole koko lajin kuva. Vanhoja klassikoita voi lukea uusista näkökulmista ja löytää teoksista yllättävänkin moderneja ajatuksia, esimerkkinä vaikkapa L. M. Montgomeryn Runotytöt, ja uusissa teoksissa elävät tämä päivä ja nykyhetken asenteet.

Nannan elämää

Päivi Lukkarila (s. 1967) on kolmiosaisessa Nanna-sarjassaan lähtenyt uudistamaan perinteistä tyttökirjaa ja onnistuu tehtävässään hienosti. Modernisointi on tehty uskottavasti pienin keinoin ja mukana on hauskoja kumarruksia perinteisten tyttökirjojen suuntaan. Sarja - Koetetaan kestää, Nanna (2007), Tyttöystävätesti (2008), Talliterapiaa (2009) - on yhdistelmä tyttö- ja hevoskirjoja, jonka sivuilla eivät seikkaile perinteiset runotytöt eivätkä ratsutallilaiset.

Sarja (eli sen tähän mennessä ilmestyneet osat) kuvaa 14-vuotiaan Nannan elämää päivälleen yhden vuoden ajan. Joulunpyhien jälkeen Nanna muuttaa äitinsä ja isoveljensä Tinon kanssa Tampereelta Pohjanmaalle, jonnekin Seinäjoen lähistölle. Mukana muuttaa myös Maiju, äidin tyttöystävä. Tampereelle jäävät uudessa parisuhteessa elävä isä, vanha koulu ja Nannan paras ystävä Tiina. Ensimmäisessä osassa Nanna kirjoittaa Tiinalle kirjeitä ja sähköposteja, joissa hän kuvaa elämäänsä uudella paikkakunnalla: koulua, hoitoponiaan Deisiä, ratsastusta, paikkakuntalaisten asenteita naispariin sekä Juhoa, koko koulun lempipoikaa ja keihäänheittäjälupausta. Seuraavissa osissa kirjeet vaihtuvat päiväkirjoiksi ja sävy muuttuu pohdiskelevammaksi.

Tyttökirjojen päähenkilö on usein taiteellisesti lahjakas ja hieman eteerinen (Uudenkuun Emilia) tai sanavalmis ja aikaansaava mutta kommelluksille altis (Tiina, Viivi Pusu). Nanna on sympaattinen sekoitus näistä ääripiirteistä. Nanna ei runoile, mutta päiväkirjan lisäksi hän kirjoittaa ponikirjaa, koska ei pidä perinteisistä seikkailuheppakirjoista niiden epäuskottavuuden vuoksi. Hän ei ole kovin sanavalmis, vaan pikemminkin tarkkailija ja joskus hitusen ujo eikä hän heittäydy kaveripiirin keskushahmoksi sen enempää kuin seikkailuihin ja kommelluksiinkaan. Seikkailuista hänellä on ikäviä kokemuksia (toisessa osassa Nanna pelastautuu Prahan matkalla potentiaalin hyväksikäyttäjän käsistä) eivätkä koti-Suomessa hevosten hoito ja ratsastus jätä aikaa haahuilulle. Perinteiseen tyttökirjatyyliin Nanna on hyvin oikeudenmukainen, mutta mikään loistavaotsainen maailmanparantaja hän ei ole. Aina ei ole helppoa uskoa muista hyvää tai nähdä töykeän kuoren alle, sen Nanna osoittaa hyvin uskottavasti.
 

Perhe, ponit ja poika

Kevääseen sijoittuva sähköpostiromaani Koetetaan kestää, Nanna on hauska ja eläväinen teos, jossa Nanna huumorin läpi tarkastelee omaa ja perheensä elämää. Arkea kuvataan hupaisasti, muttei komiikaksi muuttaen. Huumori nousee kaikissa osissa Nannan tavasta kuvailla tapahtumia sekä elävästä kielestä, jossa Nannan sujuvaan yleispuhekieleen sekoittuu paikkakuntalaisten leveä pohjalaismurre. Nannan äidin ja Maijun suhdetta kuvataan luontevasti. Välillä Maijun sekaantuminen Nannan elämään ärsyttää tyttöä suunnattomasti, mutta samalla tavoin hän ärsyyntyy myös isänsä tyttöystävään Piaan. Vanhempien uusissa kumppaneissa ei Nannalle keskeistä ole näiden sukupuoli, vaan se millaisia he ovat ihmisinä ja miten he Nannaan suhtautuvat.

Toinen osa Tyttöystävätesti keskittyy ensimmäistä enemmän poneihin ja poikaystäväksi muuttuneeseen Juhoon tai oikeammin suhteen pohdintaan. Kesällä Juhon elämän täyttävät urheilutreenit, hänen tähtäimessään ovat paremmat valmennusringit ja urheilu-ura. Aikaa tiukkarajaiselle suhteelle ja säännöllisille tapaamisille ei ole, vaikka suhteen tunnepuoli onkin vahvoilla. Tyttöystävätesti on ensimmäistä osaa enemmän heppakirja, mutta ei kovin perinteinen sellainen. Deisin lisäksi perheen talliin muuttaa uusi hoitoponi Titania, jolla Nanna pääsee valmistautumaan kouluratsastuskilpailuun. Hevostenhoito ja ratsastusharjoitukset on kuvattu hyvin arkisina toimintoina, välillä tylsinä ja raskaina, välillä suurta iloa ja mielihyvää tuovina. Heppaseikkailuja Nannoista turha etsiä.

Kolmas osa Talliterapiaa on sävyiltään tummempi. Syyslukukauden alussa Nannan kouluun tulee uusi oppilas, Sarika, joka välittömästi joutuu muiden hampaisiin. Helsingistä muuttanut Sarika asuu sijoitusperheessä, jossa ei viihdy. Tyttö kiinnostuu Nannan hoitoponeista ja alkaa viettää aikaa Nannan kotitallilla. Eläinsuojeluviranomaisten takavarikoima Felix-poni saa kaltoinkohdellun ja yksinäisen tytön ystävyyden. Hevostenhoito on Sarikalle terapeuttinen ja eheyttävä asia, mikä tulee teoksessa selvästi esille, vaikkei sitä itse tekstissä suoraan sanotakaan. Sarikan kautta aukenee näkökulma heitteillejätettyihin lapsiin ja nuoriin. Samalla Nanna joutuu pohtimaan omaa empatiakykyään.

Uskottavuus

Lukkarila kuvaa tyttöjen välisiä ystävyys- ja kaverisuhteita taidolla. Nannan ja Sarikan välille vastahankaisesti syntyvän kaveruuden kuvauksen rinnalla käsitellään Nannan ja Tiinan ystävyyttä, joka on alttiina muutoksille ja etääntymiselle Tiinan muutettua perheensä kanssa pariksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Nykyiset yhteydenpitomahdollisuudet sähköposti, skype ja mese tuovat ystävän lähelle hetkessä aikaerosta huolimatta, mutta ne eivät korvaa yhdessäoloa eivätkä oikeaa käsinkirjoitettua kirjettä, jossa toisen elämä ja tunteet tuntuvat todellisemmilta kuin ruudun välittämässä kohtaamisessa.

Nanna-sarja päivittää omalta osaltaan niin tyttö- kuin heppakirjojakin lähemmäksi arkirealismia ja nykyaikaa. Sen tavallisesta arjesta voimansa ammentava kerronta yhdistettynä hyvään ja sujuvaan kieleen tekee romaaneista kiinnostavia. Mutta kaikesta tästä huolimatta jotain jäisi puuttumaan, ellei Nanna-sarja olisi onnistunut ehkä tyttökirjojen tärkeimmässä uskottavuuskriteerissä. Ilman päähenkilöä, josta voi pitää ja johon samastua, ei tyttökirja toimi. Nanna on tyttö, johon on helppo kiintyä ja hänen pohdintojaan lukee ilokseen. Nanna on uskottava hahmo ja osin juuri siksi Nanna-kirjat ovat uskottavia ja onnistuneita tyttökirjoja.

- Tuija Lassila - Viimeksi päivitetty 18.8.2009

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 19.6.2013