Sari Peltoniemi - Satua ja fantasiaa, myös aikuisille

”Minä kerron niin tarkoin ja rehellisesti kuin kykenen, vaikka sulkani onkin sitä lajia, joka ei aina tottele. Se tahtoo kirjoittaa niin, että jälki viettelisi lukijaa.” toteaa Hirvi-romaanin kirjuri Lepakko. Samaa lumovoimaa on Sari Peltoniemen modernissa sulkakynässä, jonka jälki viettelee ja valloittaa lukijaansa. Kirjailija on tähän mennessä julkaissut neljä lastenromaania, kolme nuortenkirjaa, novelleja eri julkaisuissa sekä lukemattomia laulutekstejä Noitalinna huraa! –yhtyeelle.

Peltoniemen teosten luokitteleminen lasten- ja nuortenkirjoihin ei kerro hänen teoksistaan kaikkea. Toki pohjalaismurteella ryyditetyt Kukka Kaalis -kirjat - Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen (2000), Kukka Kaalinen koulutiellä (2002), Kukka Kaalinen pulkassa (2004) - sekä Kerppu ja tyttö (2007) ovat selkeästi lastenkirjallisuutta, mutta nuortenkirjoiksi luokitellut vuonna 2002 Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon saanut satufantasia Hirvi (2001), nuorten lukiolaisten identiteettikriisiä kuvaava Kummat (2003) ja kertomuskokoelma Ainakin tuhat laivaa (2005) ovat teoksia, joiden soisi päätyvän myös aikuislukijoiden käsiin.

Hirvi

Satuaiheita ja kansanperinteitä hyödyntävä Hirvi on teos, jossa Peltoniemen lumovoima on ehkä vahvimmillaan. Jokaisella lukukerralla kirja paljastaa itsestään uusia puolia, sen rujo kauneus ja herkkä kieli tekevät vaikutuksen aina uudestaan. Kirjan kertoja on Lepakko, puhe- ja liikuntakyvytön pakkoliikkeistä kärsivä tyttö, jonka kirjan nimihenkilö on pelastanut. Lepakko kertoo tarinan prinsessa Ursulasta, hänen pojastaan Hirvestä ja vanhasta vallasta syöstystä kuninkaasta. Lepakko on tarinan kirjuri, joka kirjoittaa mukaan myös oman tarinansa.

Ursula on vallanhimoisen ja maataan sotaisasti laajentamaan pyrkivän kuninkaan tytär, joka karkotetaan palatsista kaukaisen metsän noitamökkiin tytön tultua raskaaksi kerran tapaamalleen sotilaalle. Metsässä häntä alkavat auttaa ja suojella metsän väkeen kuuluvat, jotka tunnistavat prinsessan pojan kykenevän liikkumaan ihmisten maailman ja metsän väen välillä. Pojasta tulee Hirvi, hirvien paimen ja Ursulasta parantajanoita. Vuosia myöhemmin vallasta syösty isä hakeutuu tyttärensä luo ja pyrkii sovittamaan pahat tekonsa.

Hirven vaikuttava monimuotoisuus syntyy eri teemojen risteämisistä: ihmisten ja metsän väen erilaisesta tavasta nähdä maailma, myyttisen metsän vaikutuksesta ihmisiin ja henkilöiden välisistä ristiriidoista. Rakkaus ja valta, tuhoaminen ja parantaminen toistuvat romaanin eri tasoilla. Hirvi sisältää kaksi rakkaustarinaa, jotka ovat kaikkea muuta kuin konventionaalisia. Ursulan ja nimettömäksi jäävän, eturintamalla kuolleen sotilaan välille syntyy Hirven kautta yhteys, joka ylittää kuoleman rajat. Vaikeavammainen Lepakko puolestaan on lopulta ihmisten ja metsän välillä kulkevan Hirven tiukin yhteys ihmisten maailmaan ja se lukko, joka estää tätä siirtymästä kokonaan metsän sisään.

Kummat

Epäkonventionaalista rakkautta käsittelee myös Kummat, joka kuvaa seitsemää toisilleen alun perin yhdentekevää lukiolaista, jotka sitoo yhteen yhteinen salaisuus: kaikille on kasvanut häntä. Ryhmän keskiössä on ainoa hännäkäs poika Voltti, joka jakaa aikansa kuuden tyttöystävänsä kesken. Voltti on tyttöjen maailman liikuttaja ja säätäjä, peili, jonka kautta tytöt eriasteisesti tarkastelevat omaa identiteettiään, seksuaalista heräämistään ja naiseuttaan. Romaanin kertoja Maarit kuvaa tarkasti muutoksia omassa ruumiissaan, elämässään sekä ryhmän sisällä.

Häntä erottaa ryhmän muista, mutta se ei tee ryhmän jäseniä toistensa kaltaisiksi. Ristiriidoistaan huolimatta hännäkkäät ovat Maaritin mukaan pääsemättömissä toisistaan: ”Meistä oli tullut keskenämme niin kuin sukulaisia. Eivät sisarukset ja serkut aina ole niin mieluisia, mutta ilmankaan ei voi olla. Jos on jonkun veli tai sisko, niin sitä asiaa ei voi muuttaa, vaikka sattuisi haluamaankin.” (S. 143.) Lopulta häntä – ehkä – auttaa heitä ymmärtämään erilaisuutta ja kasvamaan aikuisiksi, hyväksymään oman yksilöllisyytensä. Kummat on salaperäinen teos eikä sen kertoja ystävineen kykene ratkaisemaan hännän salaisuutta. Romaanin selittämätön jää avoimeksi arvoitukseksi.

Ainakin tuhat laivaa

Ainakin tuhat laivaa: kertomuksia täältä jamuualta  käsittelee sadun ja fantasian keinoin vaikeita aiheita: pakolaisuutta, diktatuuria, kuolemaa ja yksinäisiä nuoria. Muualta-osan tarinat liittyvät satuihin ja fantasiaan. Täällä-osan realistisemmat kertomuksetkin saavat usein salaperäisen, fantasiaa lähenevän käsittelytavan. Tarinoita ei kerrota puhki, vaan Peltoniemi jättää tilaa lukijan omille oivalluksille. Kirjailijan mukaan fantasia ”voi yksinkertaisesti vain tuoda tarinaan uudenlaista sävyä, mutta se voi myös antaa mahdollisuuden uuteen näkökulmaan; se voi toimia symbolitasolla tai ajatuksenkiihdyttimenä - tai kaikkia näitä” (Peltoniemi Sanojen ajan Makuasioissa).

”Kaikkia näitä” – uusia näkökulmia, symbolitasoja ja ajatuskiihdyttimiä – Peltoniemen kirjat tarjoavatkin. Salaperäisen selittämättömyys toimii teoksissa. Kirjailija kertoo tarinansa, mutta jättää tulkitsemisen suosiolla lukijoille.
- Tuija Lassila -

Viimeksi päivitetty 10.9.2007
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 13.10.2011