Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Tuntematon Leskinen

Teema
21.2.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

"Voi Luoja! Miksi minulla ei ole rikkedingdong -aivoja!"
(Kuka murhasi rock'n'roll tähden, 1978).

Kaikki me tunnemme Juice Leskisen laulut, ja runouttakin olemme jonkin verran lukeneet. Tuntemattominta Juicea lienee varhaiset proosateokset Kuka murhasi rock'n'roll tähden (1978) ja Päivää (1984).

Kuka murhasi rock'n'roll tähden on yhden kesän kattava päiväkirja 70-luvun realismin hengessä. Se ei ole fiktiivinen teos, vaan "totta" niin totta kuin päiväkirjat nyt yleensä ovat.

Esipuheessa Leskinen kirjoittaa lukijalle: "Tässäpä sinulle kirja. Minä kirjoitin sen, jotta tietäisit vähän enemmän. Rockbisnes ei ole juhlaa, ei orgiaa, ei hotellien romuttamista, ei loistoautoja, ei rahasäkkejä. Se on työtä ja helvetinmoista onkin."

Lukija saa seurata niin Välikausi ja Juice -yhtyeen keikkailua kuin kirjailijan isäksi tuloa ja taloudellisten ongelmien pohdintaa. Lisäksi selviää, että tyttären ristiäisissä laulettiin virsi Mä silmät luon ylös taivaaseen ja sen, että studiolla piipahtaa "Eppu Normaali - Ylöjärveläinen eteenpäin pyrkivä yhtye".

Arki, tuo usein niin väheksytty, näyttäytyy hauskasti ruoan antaumuksellisissa kuvauksissa. Nakkikioskien tuotteet ja äidin lihapullat maistuvat. Ajasta kertoo myös pieni väläys Tampereen Spartakiadien juhlamarssilta.

Pikkupioneerit olivat tunnistaneet Juicen kadun varrelta ja kannustivat äänekkäästi laulajaa: "Juice! Se on Juice! Hyvä Juice! Laula Einari!". Joukon johtaja yritti oikaista laumaansa "Ei kun äskoopee, äskoopee..." Faktaa vai fiktiota? Ehkäpä joku tietää.

Mutta entä kuka murhasi rock'n'roll tähden? Hmm...

Reippaammin kaunokirjallisuuden puolelle siirrytään teoksessa Päivää. Teos rakentuu novelleista, joissa kuvataan erilaisten ihmisten erilaisia päiviä. J.V. Snellmanin päivästä edetään realistisempaan Päivään jolloin taksikuski pahalle haisi. Tapahtumapaikkana on tuolloin kesäinen Tampere ja taksiin päätyvät muusikot Leskinen, Tervaharju ja Manninen.

Lentoaseman päivässä limittyvät puolestaan muusikko Juice Leskisen ja aurausautonkuljettaja Armas Taivaan päivät. Muusikko suuntaa Peräpohjolan opistoon esitelmöimään nuorisokulttuurista. Armaksen työpäivään sisältyy Nortin polttelua ja naapurineljänneksen kuuntelua. Radiossa soi Osoitteeni on Neuvostomaa.

Ylen Elävästä arkistosta löytyy 5.8.1995 tehty haastattelu jossa Juice Leskinen sanoo "Lukija kaipaa sellaista kokemista jonka hän tuntee omakseen ja josta hän löytää lohtua, ymmärrystä ja... varjelua." Edellisenä vuonna hän oli julkaissut runokokoelman Äeti ja hänet oli valittu vuoden runoilijaksi - Poeta Finlandiae.

Proosassaan Juice Leskinen ei ehkä yllä yhtä tasokkaisiin taiteellisiin suorituksiin kuin lyriikan puolella. Proosassa näyttäytyy lörpöttelevä ja naureskelevakin kirjailija ja yhteiskuntakriitikko. Jos Juicen runoudesta ja lauluista löytyy lohtua, ymmärrystä ja varjelua niin proosan puolella lukijaa ilahduttaa etenkin haju- ja makuaistien avulla havaittu arki.

Vuonna 2003 tehdyssä Ylen Kesävieras -ohjelmassa Juice Leskinen kysyttäessä toteaa: "En mä väitä että mut kirjailijana pitäisi tunnustaa, mutta kirjoittajana joo...". OK, tunnustamme.

 

- Saara Ihamäki -Viimeksi päivitetty 13.11.2008
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 21.2.2013