Markku Karpion haastattelu

Markku Karpion haastattelu Sanojen ajan lastenkirjallisuuslehtisessä 2/2010

Onko lapsille ja nuorille kirjoittaminen erilaista kuin aikuisille kirjoittaminen?
Olen kirjoittanut vain yhden romaanin aikuisille. En kirjoita edes lapsille ja nuorille, vaan lapsista ja nuorista. Siinä on vissi ero. Kirjoittaessani yritän olla tarkkana, etten esittäisi asiaani liian kiemuraisesti. Synkimpiinkin tarinoihini tuppaa tulemaan mukaan ripaus toivoa. Sitä ei ole koskaan liikaa.

Miksi romaaneihisi Puh pah pelistä pois ja Myrskyvaroitus miljööksi valikoitui saaristo?
Muutin vaimoni kanssa Utöhön kesällä 2004, jolloin Puh pah tosin oli jo kirjoitettu. Saaristomiljöö selittyy paitsi nykyisellä asuinpaikallani myös lapsuuden ympäristön vaikutuksella. Asuin osan lapsuudestani Paraisilla, sisäsaaristossa. Sijoitan tarinani mielelläni itselleni tuttuihin ympäristöihin.

Mainittujen kirjojen päähenkilöitä ovat Emil ja Noora. Mistä sait ideat heidän hahmoihinsa?
Nooran etäinen esikuva löytyy omasta nuoruudestani, hänessä on piirteitä monestakin entisestä luokkakaveristani. Emil on pitkälti minun itseni kaltainen, vaikka ihonväri ja sukutausta ovatkin erilaiset.

Emil on luontoharrastaja ja Noora innokas jalkapalloilija. Miksi luonto ja jalkapallo?
Entisenä partiolaisena ja metsien koluajana olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Sitäpaitsi olen kotoisin maalta ja merenrannoilta. Jalkapalloilijana olin teini-iässä kerrassaan surkea, siksi tykkään kuvitella, millaista olisi voinut olla jos olisin ollut hiukan parempi. Futis on myös hieno ja kiinnostava laji, johon olen päässyt tutustumaan paremmin nyt aikuisena. Pelaan kirjailijoiden FC Kynässä oikeana pakkina.

Aiotko kirjoittaa lisää Emilistä ja Noorasta?
Saatan kirjoittaakin. Nyt tosin työskentelen ihan toisenlaisen nuortenromaanikäsikirjoituksen parissa. Mutta sen jälkeen... Katsotaan!

Mitä toivot lukijan kirjoistasi löytävän?
Jokainen saa löytää niistä mitä haluaa. En anna lukuohjeita. Usein he löytävät kirjoistani sellaisiakin virityksiä, joita en kirjoittaessani ole tullut edes ajatelleeksi. Se on hauskaa.

Millainen on hyvä poikakirja?
Hyviä on monenlaisia. Itse haluan lukea ja kirjoittaa sellaisia kirjoja, joissa ongelmista ja huonoista fiiliksistä selvitään valoisammille vesille. En pidä liian opettavaisista tai umpisynkistä kirjoista.

Miksi lukeminen kannattaa?
Vain lukemalla ehtii tutustua moniin erilaisiin tapoihin elää ja olla ihminen. Rankimmassa tapauksessa kirja voi pelastaa ihmisen hengen.

Suosikkihahmosi kirjallisuudessa?
Niitä on monta. Aikuiskirjallisuuden puolelta tulee mieleeni Samuel Beckettin Molloy-kirjan päähenkilö, lastenkirjoista Viirun ja Pesosen molemmat päähenkilöt. Myös Vaahteramäen Eemeli on kiinnostava hahmo, jossa on yhtäaikaa sekä herkkyyttä että kekseliäisyyttä. Sellaisista tyypeistä haluan itsekin kirjoittaa.

Mikä on oma TOP5 lastenkirjalistasi?
Listani muuttuu koko ajan. Tällä hetkellä tulee mieleeni, ei välttämättä tässä järjestyksessä:
• Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen -kirjat
• Roald Dahl: Nilviöt
• Astrid Lindgren: Saariston lapset
• Asko Martinheimo: Isojalkainen poika (novellikokoelma)
• Louis Sachar: Takapulpetin poika

- Tuija Lassila Viimeksi päivitetty 1.6.2010

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 20.2.2013