Emme enää usko pahaan

Riku Korhosen (s. 1972) romaani Emme enää usko pahaan (WSOY 2016) sijoittuu Turun idylliselle omakotialueelle, jossa Eero ja Aino asuvat tyttäriensä kanssa. Paintball-yrittäjänä työskentelevä Eero kyllästyy tasaiseen elämään ja alkaa suunnitella vaimonsa sieppaamista. Hänen vanha kaverinsa Lari osallistuu juonen toteuttamiseen. Larin tyttöystävä Eeva ottaa etäisyyttä suhteeseensa matkustelemalla. Matti Mäkelä kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan Korhosen kerronnasta: ”Hänellä on kerronnassaan kova veto ja jylhä kierre. Mutta pohjimmiltaan hän tekee samaistuttavan kartan tästä ajasta, ei tehosteromaania.”

”Juhannusaaton aattona hän oli vielä istunut Eevan kanssa jokirannan italialaisravintolan terassilla. Eeva joi valkoviiniä, illassa kulkevien parien ääriviivat pehmenivät hämärään, veden yllä sinertävä kajo häilyi kuin joen mieli, ja Larilla oli vaikeuksia keksiä sanottavaa. Hän saattoi Eevan kotiin ja kysyi, nukkuisivatko he yhdessä. Eeva halusi pakata rauhassa. Hänen lentonsa lähtisi aamupäivällä. Lari halasi häntä, toivotti hyvää juhannusta ja käveli autioita katuja. Alaovella hän kaivoi avainnipun pikkutakin taskusta. Se tuntui pieneltä. Nipusta puuttui yksi avain. Hän meni sisään ja istui olohuoneen sohvalla. Hän keskittyi ajattelemaan. Ravintolassa hän oli riisunut takin tuolin selkämykselle ja poistunut kerran vessaan, kerran puhumaan puhelun joen kiveykselle. Hän ei uskonut, että Eeva tekisi sellaista, muttei uskaltanut soittaa ja kysyä. Juhannusaattona hän heräsi sisuksia kääntävään hätään.”