Valon puutarhat

Libanonilaissyntyisen Amin Maaloufin (s. 1949) romaani Valon puutarhat (Gummerus 2014, suom. Anna-Maija Viitanen) kertoo manikealaisuuden perustajasta Manista. Tapahtumat sijoittuvat 200-luvun Lähi-itään, jossa Rooman ja Persian valtakuntien väliset sodat aiheuttavat sekasortoa. Eri uskontojen välistä yhteyttä ja sopusointua julistava Mani saa rauhanomaisille ajatuksilleen vastakaikua, mutta valtaapitävien silmissä hänet koetaan uhkana. Hannu Sinisalo kirjoittaa Kirjavinkeissä: ”Maaloufin romaani pysyy erinomaisesti kasassa. Kokonaisen eliniän mittainen draama rytmittyy historiallisten henkilöiden ja tapahtumien sekä filosofisten oppien ja uskonkappaleiden esittelyn välille ihmeen juoheasti ja itsestäänselvän kepeän oloisesti.”

”Eikö yksinäisyys ole ainoa turvapaikka jumalisuuden aavikolla? Mani oppi nopeasti, miten sen saattoi saavuttaa, miten sitä saattoi vaalia ja suojella muilta. Hän järjesti itselleen kolon, jossa sai olla rauhassa ja yhteisön ulkopuolella, lapsen valtakunnan, jonne aikuisilla ei ollut asiaa. Sinne hän livahti aina kun kykeni. Tigris-joen kanava kiemurteli noilla tienoin tiheän palmukasvuston välitse, yhdessä kohdin puut seisoivat miltei kiinni toisissaan muodostaen puolikaaren, osa taipuneena vettä kohti kuin juomaan. Kun rohkeasti kapusi runkojen yli, saapui eräänlaiselle niemekkeelle, tuoksuvaan varjoisaan maailmaan, jossa hämäryys kuitenkin antoi tilaa myös valolle, imi sitä luokseen, suodatti ja sirotteli sitä kitsastelematta niiden nautittavaksi jotka osasivat ottaa sen vastaan.”