Margaret Thatcherin salamurha

Viikko sitten kuollut brittiläinen kirjailija Hilary Mantel (1952-2022) muistetaan erityisesti hänen historiallisista romaaneistaan. Susipalatsista (2009) alkanut Thomas Cromwell -trilogia oli maailmanlaajuinen arvostelu- ja myyntimenestys. Novellikokoelma Margaret Thatcherin salamurha (Teos 2017, suom. Kaisa Sivenius) on teoksena vähemmän tunnettu, mutta aiheutti ilmestyessään kohun kirjailijan kotimaassa. Niminovelli koettiin tietyissä piireissä rienaavana ja BBC:n kuunnelmasovitus poliittisuutensa vuoksi sopimattomaksi. Kirjailijan nuoruuden fantasiaan perustuva novelli sijoittuu vuoteen 1983 ja keskittyy IRA:n salamurhaajan ja keski-ikäisen naisen väliseen keskusteluun. Muissakin kirjan lyhyissä novelleissa on paljon aineksia Mantelin omasta elämästä ja ne ovat kielellisesti rikkaita, lähes runollisia. Jarkko Tontti kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Pienen sivumäärän ei kannata antaa hämätä. Näissä novelleissa jokainen lause ja sana on merkityksistä raskas. Hitaasti ja ajatuksella lukeminen palkitsee.”

”Jälkeenpäin tarkasteltuna tuntuu siltä, kuin olisi kulunut monta pitkää tuntia meidän istuessamme yhdessä makuuhuoneessani, hän klappituolissa liuku-ikkunani ääressä teemukillista käsissään pyöritellen, leskentekijä jaloissaan, ja minä sängyn reunalla – olin hätäisesti siistinyt sen vetäisemällä peiton päälle. Hän oli tuonut pusakkansa mukaan keittiöstä, taskut kaiketi täynnä salamurhaajan tarvikkeita. Kun hän heitti sen sängylle, se liukui saman tien lattialle. Yritin napata sen kiinni, mutta otteeni lipesi nailonkankaasta, se tuntui elävän omaa elämäänsä kuin matelija. Heivasin sen viereeni sängylle ja pidin kauluksesta paikoillaan. Mies seurasi toimiani laimean hyväksyvästi.”