Paratiisi

Virolainen Tõnu Õnnepalu (s. 1962) on yksi maansa rakastetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Kotimaassaan hänen luetuimpia teoksiaan on kirjeromaanin muotoon rakennettu Paratiisi (Kirjokansi 2017, suom. Jouko Väisänen). Teos on lämminhenkinen rakkaudenosoitus Hiidenmaalle; sen luonnolle ja ihmisille. Ristnan niemellä sijaitseva pieni kylä on teoksen Paratiisi. Kirjan kertoja on aikanaan muuttanut kylästä pois, mutta palaa sinne seitsemäksi päiväksi kirjoittamaan ja muistelemaan. Pohdiskelevan ja filosofisen teoksen kieli on rikasta ja assosioivaa, ja siinä näkyy Õnnepalun tausta runoilijana. Tuglas-seuran sivuilla Mirka Ahonen kirjoittaa: ”Mutta vaikka tarina on henkilökohtainen ja sijoittuu nimenomaan Viroon, pieneen kylään Hiidenmaalla, se on samaan aikaan hyvin universaali kuvaus. Romaani onnistuukin kuvamaan meidän kaikkien Paratiisia, menneisyyden rakasta ja merkityksellistä paikkaa, jota kaivataan, mutta jota ei enää ole.”

”Mutta eikö paikkojen laita ole samoin kuin ihmistenkin? Sillä onhan monia, jotka ovat kauniita ja mukavia ja suurenmoisia, ja kun heitä katsoo, he ovatkin kauniita ja mukavia ja suurenmoisia ja heistä jokaista voisi rakastaa yhtä lailla, kuten tietysti voisi rakastaa myös vähemmän kauniita, mukavia ja suurenmoisia. Ja välistä rakastaakin. Mutta sitten on kuitenkin tietty ihminen. Ja tämä on täysin eri asia. Hän on aivan kuin elämän vesi ja aivan kuin juuri, joka sitoo syvän maailman yhteyteen, ja aivan kuin oma peilikuva, ja aivan kuin iltatuuli, johon ei koskaan kyllästy.”