Tällä tavalla maailma loppuu

Philip Teirin (s. 1980) romaani Tällä tavalla maailma loppuu (Otava 2017, suom. Jaana Nikula) kertoo nelihenkisen perheen kesänvietosta suvun yhteisellä rantahuvilalla. Isä Erik on juuri ennen kesälomaa saanut tietää saavansa potkut it-päällikön tehtävistä. Romaania kirjoittava perheen äiti Julia ja lapset eivät tiedä tästä mitään, mutta ikävät asiat eivät saa pilata yhteistä kesälomaa. Isä pitää kulisseja yllä ja tutustuu naapurissa asuvaan ekopessimistien yhteisöön, jossa odotetaan pian saapuvaa maailmanloppua. Helmi Kekkonen kirjoittaa blogissaan: ”Teir kuvaa ihmisiä monipuolisesti- ja ulotteisesti, onnistuu löytämään juuri ne piirteet jotka tekevät meistä niin samanlaisia, ihmisiä. Me emme ole mustavalkoisia emmekä täydellisiä, ne mukavimmatkin ovat välillä raivostuttavia ja toisinpäin ja jokaisella meistä on haaveemme ja pelkomme.”

”Erik kulki pihalla katselemassa paikkoja. Aamun kokous tuntui kaukaiselta, se oli kuin levoton uni, jonka hän oli jo karistanut mielestään. Heidän pysähtyessään Jalasjärvellä hän oli vilkuillut sähköpostia puhelimestaan ja huomannut johdon lähettäneen lisätietoja, mutta hän oli päättänyt lykätä niiden lukemista maanantaihin. Hän halusi olla yksin, vailla televisiota, hän halusi olla jälleen hyvä isä, siihen oli tuskin jäänyt kuluneina vuosina aikaa, mutta nyt hän suunnitteli tekevänsä kaikkea sellaista mitä isät tekevät: telttailisi, rakentaisi metsään majan, grillaisi, lähtisi ehkä vesille…”