Harry Harlow'n rakkauselämät

Sanna Karlströmin (s. 1975) kolmas runokokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät (Otava 2009) käsittelee rakkauden olemusta todellisen historiallisen henkilöhahmon kautta. Teoksen päähenkilö Harry Harlow on yhdysvaltalainen psykologi, joka tutki kädellisten kiintymyssuhteiden kehittymistä käyttämällä koe-eläiminä reesusmakakeja. Tutkimuksissaan hän mm. erotti apinanpoikasia emoistaan ja tutki sosiaalisen eristämisen vaikutuksia niiden käyttäytymiseen. Harlow’n vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen sekä läheisyyden merkitykseen liittyvät tutkimustulokset olivat uraauurtavia, mutta eläinoikeuksien kannalta ongelmallisia. Tähän rakkaustutkimuksen ristiriitaan Karlström pureutuu roolirunoissaan, mutta keskeistä on myös Harlow’n oma rakkauselämä. Mervi Kantokorpi kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan, että ”Karlström kuitenkin hellittää apinoiden tragediasta ja siirtää teoksensa näkökulman ihmisiin. Rakkauden koelaboratorio näyttää toteutuvan ihmiselämässä yhtä julmana, sen vahvistavat runot Harrysta ja hänen vaimostaan Clarasta.”

”Savunhaju imeytyy paperiin ja
lohduttomasta tutkimustuloksesta
päättelen ettei ihminen elä yksin leivästä.
Tuntuu kuin olisin hukassa aina.
Avaisitko ikkunan, sieltä kuuluisi iltalintujen ääniä.
Olisit niiden puvussa.”