Aika ja uni

Paavo Rintalan (1930-1999) romaani Aika ja uni (Otava 1993) on kirjailijan hämmästyttävän rikkaan myöhäistuotannon keskeisimpiä teoksia. Kolmen romaanin trilogian ”Kauneuden attribuutit I-III” aloittanut teos oli Finlandia-ehdokkaana ja voitti Runeberg-palkinnon vuonna 1994. Omaelämäkertaa, dokumentaarista historiaa ja fiktiota yhdistelevässä teoksessa kirjailija palaa nuoruutensa Ouluun. Siellä hän kohtaa itsensä pienenä koulupoikana, mutta myös asevelvollisuutta suorittavana nuorena teologian opiskelijana. Romaani laajenee henkilökohtaisten muistojen kautta kokonaiskuvaksi Euroopan 1900-luvun surullisesta historiasta. Keskeisimpiä henkilöhahmoja ovat venäläiset runoilijat Anna Ahmatova ja Marina Tsvetajeva, jotka molemmat joutuivat kärsimään ja vaikenemaan totalitaarisen järjestelmän painostuksen alla. Kerronnassa historian eri aikakaudet elävät rintarinnan nykyhetken kanssa, ja kertoja assosioi ja kaivaa unenomaisesti esille eurooppalaisen kulttuurihistorian tapahtumia ja henkilöitä. Rintalan vaikeana pidettyä myöhäiskauden tuotantoa tutkinut professori Pirkko Alhoniemi on todennut Turun Sanomissa, että ”Rintalan kuusi viimeistä teosta ovat ainutlaatuisia. Kukaan toinen 1990-luvun suomalainen kirjailija ei ole yhtä omaperäisesti ja tinkimättömästi toteuttanut taiteellista kunnianhimoaan.”

"Miten kiehtova tutkimattomuudessaan onkaan tajunnan muistipiiri: katsellessani kasarmia jossa olin palvellut sotilaana yhden kesän kauan sitten, näin silloisen itseni ja kolmen kesäkuukauden läpi monia kasarmeita, ennen minua eläneitä sotilaita, vartijoita ja vartioitavia joista olin joskus lukenut tai ohimennen kuullut ja joiden olin luullut pyyhkiytyneen pois tietoisesta muististani. Mutta ne olivat jatkaneet elämäänsä tajuntani mikropiireissä. Tarvittiin vain kohde - kasarmi - ja kuvat elivät."