Taivaanranta

Lomakausi on kesämökkeilyn aikaa. Joskus mökille suunnataan myös tummissa tunnelmissa, kuten Juha Seppälän Taivaanranta-novellikokoelman (WSOY 1987) pitkässä nimikertomuksessa. Siinä keski-ikäinen taidemaalari Boman ajaa vanhan opiskelutoverinsa Mutasen mökille auttamaan tätä talon etsinnässä. Edellisenä keväänä eronnut Mutanen elää yksin kesämökillä. "Miesten välillä tuntuu olevan jännitteitä, jotka johtuvat vanhoista selvittämättömistä asioista. Mutanen pohtii itsekseen, onko talonosto ollut ainoa syy pyytää Boman vierailulle, ja Boman suhtautuu epäluuloisesti Mutasen esittämiin, hänen elämäntilannettaan koskeviin kysymyksiin", kirjoittaa Tuomas Juntunen Avain-lehdessä 4/2008 julkaistussa artikkelissa "Tylyjen rivien rehevät välit". Kokoelma sisältää myös kolme lyhyttä novellia. Seppälä sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon.

"Tontti vaikutti hoitamattomalta. Puista syksyllä pudonneet lehdet ja risut oli jätetty keräämättä ja ne muodostivat nyt epätasaista maastoa kattavan likaisen kirjavan maton, jota siellä täällä puhkoivat kirkkaat luonnonkukat. Mitään istutuksia ei ollut kuten viimeksi."