Lokakuun päivä

Olli Sinivaaran runokokoelma Lokakuun päivä (Teos 2012) keskittyy valoon ja erityisesti luontoon, jossa kieli ja havainto liikkuvat. Teoksen luontorunot ovat pintaa syvemmälle katsottaessa hyvin monitasoisia. Havainnot ja aistimukset tarjoavat runsaita, värikkäitä kuvia. Välillä ollaan kaupungissa, on myös metroja, junia, asvalttia ja autoja. "Kokoelman mainittavimpiin ansioihin lukeutuu se, että Sinivaaran säkeestä voi nauttia sekä pelkkänä kauniiksi hiotun kielen tanssina, että havaitsemisen ehtoja tutkiskelevana syvällisempänä taiteena", kuvaa kokoelman ominaisuuksia Miikka Laihinen Turun Sanomien arviossaan. "Syksynsyvänsininen / taivas mäen päällä, latvojen läpi / ihan käsillä, kasvoilla, / ihon valkenevilla oksilla, / jotka kurottavat, kurottavat. / Mäki ja puisto ja taivas / ovat sama paikka / kahdessa eri kaupungissa, / sama kirkas päivä / kahtena eri päivänä, / sellaisina joiden välissä ei ole yötä."