Kuljen missä kuljen

Pentti Saarikosken (2.9.1937 – 24.8.1983) runokokoelmaa Kuljen missä kuljen (Otava 1965) kuvailtiin jo ilmestymisensä aikaan "nykyrunouden klassikoksi". Kokoelma sisältää arkisten havaintojen ohella kriittisiä huomioita yhteiskunnasta. Puhujan yksityinen kokemus on teksteissä vahvasti esillä. Runojen miljöö on usein Helsinki, mutta Turussakin käydään Aurajoen talvista rantaa kulkemassa. "Ristiriitaisuuksineen, banaliteetteineen ja tietoisessa miellyttämishaluisuudessaankin 'Kuljen missä kuljen' on joka tapauksessa vaikuttava kokoelma. Se koostuu taidonnäytteistä, joissa suoritus syntyy virheiden uhalla – tasan päinvastoin kuin 50-luvulla, jolloin oltiin hienomekaanikkoja, virheettömyyttä kunnioittavia ammattimiehiä", luonnehti Matti Paavilainen kritiikissään Helsingin Sanomissa 14.11.1965. Saarikoski sai kokoelmasta Valtion kirjallisuuspalkinnon. "Sateen jälkeen järvi erivärisinä alueina, kirjaston seinä / oli viileä kun kosketin. / Kesän kaikki vihreät, aaltopituuksien mikromillimetrit, / puut, / ja taivas, / olemmeko täällä ottaaksemme asioista selvän?"