Flamingon viimeinen lento

Mosambikilaisen Mia Couton (s. 5.7.1955) teoksissa yliluonnollinen kietoutuu arkipäivään. Hänen romaaninsa Flamingon viimeinen lento (Like 2001, suom. Sanna Pernu) kertoo kylästä, jossa YK-sotilaat alkavat räjähdellä kappaleiksi niin, että heistä jää jäljelle vain sukuelimiä... Mysteeriä selvittämään saapuva tutkija kohtaa kylässä värikkään henkilögallerian ja erikoislaatuisen todellisuuden. Couton käyttämä kieli vilisee uudissanoja ja sanamuunnoksia. "Varsinainen elämänfilosofian keskus ja muisti on tarinaa kertovan kyläläisen isä, Tizangarasta aikoinaan lähtenyt toisinajattelija. Hänen sekä kylän poppamiehen puheissa kiteytyvät siirtomaavallan aikaisen idealismin ja sittemmin seuranneen todellisuuden välinen ristiriita", kirjoitti Johanna Rossi Kiiltomato-verkkolehdessä. "Illansuussa flamingot lentelivät halki taivaan. Äiti katseli ääneti niiden kulkua. Hän ei lausunut sanaakaan ennen kuin pitkät linnut olivat kadonneet näkyvistä. Minäkään en voinut liikahtaa. Tuona hetkenä kaikki oli pyhää."