Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Niinikoski, Olavi

Synnyinaika
Synnyinpaikka
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
näytelmät
Tekstinäyte
TILTA (saa Sofian neuvoman tilaisuuden. Huutaa kovalla äänellä). Hävytön! Vai kehtaatte lyödä vanhaa ihmistä. Tulkaa auttamaan! (Konstaapeli Koponen ja ulosottomies ryntäävät kiireesti sisään.)

KONSTAAPELI.
Mitä roistoja täällä liikkuu ahdistelemassa vanhoja ihmisiä. Minä olen konstaapeli Koponen . . .

TILTA (putoaa istumaan tuolille). Herrajestas!

KOPONEN (jatkaa). . . . ja saan virkani puolesta julistaa herrat pidätetyiksi.

KULKKI.
Suokaa anteeksi, mutta kyllä tässä nyt on tapahtunut erehdys.

KOPONEN.
Ei tässä ole suuria erehtymisen mahdollisuuksia. Kuulimmehan me avunhuudot jo ulos asti.

ULOSOTTOMIES.
Kyllä kuultiin.

KETTUNEN.
Ehkä mekin saamme sentään puolestamme selittää! Minä olen Pienviljelijäin kaupan asiamies Kettunen . . .

TILTA.
Siunatkoon.

KULKKI.
Minä taas myyn separaattori Oy. Kerman separaattoreita. Voin vakuuttaa, ettei meidän puoleltamme ole emännälle mitään häiriötä tuotettu.

KOPONEN (Tiltalle). Mitäs te tähän sanotte?

TILTA (vieläkin kuin puusta pudonneena). En minä tiedä . . . kun minä luulin. . . ja kun se Sofiakin . . .

KOPONEN.
Sofia? Mitä sillä juorukellolla on tämän asian kanssa tekemistä?

TILTA.
Ei mitään. . . se kun . . . (On ottanut vesiämpärin ja aikoo mennä ulos.)

KOPONEN.
Älkäähän nyt mihinkään menkö.

TILTA.
Kyllä sitä vettä täytyy saada hakea. . . (Menee ulos.)

KOPONEN.
Odottakaahan täällä. (Menee perässä.)

KETTUNEN.
Omituinen juttu.

KULKKI.
Akka pahus rupesi yht'äkkiä huutamaan apua, kun laskin käteni hänen olkapäälleen.

ULOSOTTOMIES.
Vai niin. Sepä merkillistä. Toverini, konstaapeli Koponen, kertoi matkalla tänne hänellä olevan samanlaisia kokemuksia eräässä lähitorpassa.

KETTUNEN.
Oletteko te myöskin poliisimiehiä?

ULOSOTTOMIES.
Minä olen kunnan ulosottomies. Sattui vain matka mukavasti yhteen konstaapelin kanssa.

KULKKI.
Sieltä taidetaankin jo palata.

KOPONEN (tulee sisään). No, nyt tämä alkaa selvitä. Suonette anteeksi epäilykseni. Arvasin kyllä heti, kun kuulin sen Sofia-hyväkkään nimen, että tässä on koira haudattuna. Ja niinhän se sitten olikin. Tilta tuolla jo tunnusti, että Sofia oli käynyt hänelle jo etukäteen ilmoittamassa tulostamme ja neuvonut vielä, millä meistä eroonkin pääsee. Te saitte sitten erehdyksessä meille aiotun vastaanoton. Tuntuikos mukavalta? (Tilta tulee sisään.)

KETTUNEN.
Täytyy tunnustaa, että ei erikoisesti. Mutta kai me voimmekin nyt poistua. Eivät taida kaupatkaan täällä tällä kertaa luonnistaa.

KOPONEN.
Tuskin. Toivotaan parempaa onnea toisissa paikoissa.

KETTUNEN ja KULKKI.
Hyvästi.

KOPONEN ja ULOSOTTOMIES.
Hyvästi.

ULOSOTTOMIES.
Jaaha. (Avaa salkkunsa.) Koska täällä jo etukäteen on airut tulostamme ilmoittanut, niin käydäänpä sitten heti asiaan. (Vetää esiin kuittipinkan.) Näitä kuittejahan sitä taas kaupattaisiin.

TILTA.
Niin kai, niin kai. (Virkistyy vähitellen). En minä niitä millään maksa, vanha sairas ihminen.

KOPONEN.
Onhan teillä poika täällä kotona ja toisia maailmalla.

TILTA.
Ei niistä maailmalta ole mitään kuulunut, ja Uunokin täällä kotona panee lauantaina menemään, mitä viikolla tulee.


(Ulosmittaus 1951)